Kävin eilen katsomassa Kristian Smedsin virolaisten teatterikoululaisten kanssa työstämän teoksen 12 Karamazovia. Sisään mennessä tarjoiltiin korvatulppia, joita en alun jälkeen sitten kuitenkaan korviini tunkenut. Mitään en esityksestä ymmärtänyt, mutta olin myyty nuorten näyttelijöiden energian ja taidon edessä. Etupenkkiin istumista kannattaa harkita vain jos nauttii estradille astumisesta. Pallo hukassa olevien katsojien ja siellä hurjasti riehuvien näyttelijöiden seuraaminen tarjosi hupia. Näytelmässä ei ollut minkäänkaista juonta. Miksi pitäisikään olla? Käsiteltäviä teemoja oli poimittu Dostojevskiltä. Rock, punk ja jopa venäläiset balladit olivat osa näytelmää, jossa puhuttiin viroa, suomea ja englantia. Jokainen näyttelijä näytti soittavan jotain instrumenttia. Näytelmässä yleisö huijattiin "kivittämään" nuorta naista sanomalehttitolloilla, muutenkin esitettiin ihmisen alistamista ja kiduttamista niin, että häijyä teki. Ohjaaja totesi toisen väliajan jälkeen "koskaan ei ole näin vähän porukkaa lähtenyt kesken esityksen pois!". Esitystä olisi kenties voinut hieman lyhentääkin, kestihän se neljä ja puoli tuntia. Astuin ulos lämpimään tummaan iltaan huumaantuneena. Hieno karnevaali!
M:n tytär kysyi aikoinaan, mitä Martta ja Maria tarkoittavat. M vastasi, että P on Martta ja Heidi taas Maria. P on vanha ystäväni, joka kävi mökillä. Hän ei juuri hengähdä, jos muuta tekemistä käsille ei löytynyt, hän hakkasi halkoja, ohimennen hän lakaisi terassin, pyyhkäisi tiskipöydä ja puisteli matot. Marjametsässä poimuri heilui kaaressa ja sanko täyttyi vikkelään. Viimeiseksi P täytti vielä mustikoilla poimurin piripintaan. Marjat hän siivosi heti, minä puhdistin osan marjosta vasta kotiin tultuani. Jos tapaisimme viisaan miehen, minä istuisin miehen jalkojen juureen ihailemaan, P lämmittäisi miehelle saunan ja vaivaisi sämpylätaikinan. Mies pitäisi todennäköisesti enemmän P:n toimista. Istujia ja höpöttäjiä tässä maailmassa riittää, mutta kuka leipoo makoisat sämpylät?
2 kommenttia:
Ihana tarina martasta ja mariasta. Tuo "poimuri piripintaan" muistuttaa edesmenneestä isästäni. Niin hän teki. Ja jos vielä oli marjoja mutta sankot täynnä, hän solmi tuulitakin hihansuuhun solmun ja poimi hihankin täyteen. Ehkä isäni oli koirasmartta, sillä työn ja askareen touhussa hänkin alati oli eläessään.
P kertoi tarinan edesmenneestä sukulaisesta, joka oli riisunut samassa tilanteessa alushousut ja kerännyt ne täyteen lakkoja. Ilmeiseti ei ollut kyse mistään string-mallista.
Lähetä kommentti