Mummolassa oli kaksi saunaa. Savusauna törrötti järven rannassa. Sauna oli sivelty punamullalla ja kaikki oli siinä vähän vinksallaan. Vaari aloitti saunan lämmittämisen aamupäivällä. Ovesta ja seinänraoista työntyi savua. Serkkujen kanssa kisailtiin siitä kuka kykeni olemaan pisimpään sankassa savussa. Kyyryssä se oli helpompaa. Pian alkoi silmiä kirvellä ja henki loppua. Oli pakko rynnätä ulos.
Saunan seinät olivat pikimustat, niihin ei passannut kylpiessä nojata tai nokeentui. Teevadilla lilllui vaalean vihreä Sunlight saippua. "Linna shampoo pesee ilman kyyneleitä" lupasi mainos. Se ei pitänyt paikkaansa. Saunasta juostiin järveen ja huudottiin saippuanjäänteet. Uida sai vain rannan suuntaisesti. Mummo ui kerran kesässä. Uinti oli merkittävä tapaus. Mummo purjehti järveen, laskeutui kyykkyyn ja heilutteli käsiä sivuillaan lyhyen tuokion ja palasi saunaan. Me seurasimme tiiviisti tätä merkittävää tapahtumaa. Vaari ei uinut koskaan. Saunasta juostiin pikaisesti sisälle. Saunaiholla ei saanut ulkoilla, se olisi ollut hengenvaarallista. Jälkeenpäin kuunneltiin lauantain toivotut ja kasteltiin mummon tekemiä korppuja teehen. Mummo kertoili tositarinoita onnettomuuksista ja väkivallanteoista, joista oli Iisalmen sanomista lukenut.
Toiseen saunaan laskeuduttiin kylmiä portaita. Portaiden vierustalla hyllyissä seisoi rivissä hillopurkkeja. Saunaa sanottiin kellarisaunaksi ja se oli alempaa saunakastia. Kellarisaunaan juostiin kesällä ukkosta pakoon. Mummo kertoili pallosalamoista ja tulipaloista. Istuimme serkkujen ja mummon kanssa rivissä lauteilla. Kun jyrinä loppui nousimme portaat takaisin keittiöön.
Kellarisaunassa huomasin, että minulla on pömppömaha. Olin tuolloin kuusivuotias. Sittemmin kärsin selluliitista, jota jostain syystä en enää pode. En nykyisin kiinnitä huomiota pikkuvikoihin. Ostin parikymppisenä kaupasta sellaisen muovisen vihreän vimpaimen, jonka sisälle tungettiin selluliittisaippua. Muovisesta pinnasta pullistui nystyröitä, joilla tuli ahkerasti hinkata ongelmakohtia. Näin häviäisi selluliitti. Jaksoin käydä selluliitin vastaista taistelua parin viikon ajan.
8 kommenttia:
Edesmenneen appeni mökillä on savusauna. Poikieni isä sanoi lapsistamme saunan jälkeen, että he tuoksuvat ihan palvikinkulta. Minusta se on hyvin sanottu, pienistä pojista.
Oikea selluliitti on joskus aika kauhea tauti. Pienenä sekoitin sanat selluliitti ja selluloosa (asuin paperitehtaan varjossa) mistä seurasi hämmentäviä mielikuvia joistakin aikuisten keskusteluista.
On muuten jo todella vaikeaa todistaa etten ole robotti, en tahdo enää saada selvää noista sanoista jotka pitäisi nähdä.
Pitäiskö tuo robottiuden sihti poistaa.
Joo, Helancyl-kinnas. Mullakin oli sellainen. Olisinkohan käyttänyt kaksi kertaa, peräkkäisinä päivinä, ja siihen se jäi. Ei mulla kyllä silloin ollut selluliittia, enkä edes tiennyt millaista se on. Selluliitin olemus on avautunut vasta myöhemmin.
Tämän työpäivän jälkeen olen alkanut pohtia, olenko kuitenkin robotti, mutten tiedä sitä.
Nyt sitä sihtiä ei olekaan!
Oliko vimpain nimeltään Helancyl vai Elancyl? Elancyl löytyy googlen kautta,se on kokenut joitakin muutoksia.
Otin robottisihdin pois. Saa nähdä onko se otettava takaisin, jospa tänne tulee jonkinlainen robottien invaasio.
Kyllä mä käyn uimassa kanssa, sen tasan yhen kerran vuodessa, samallailla kun sun mummos.
Sä et tiiä, mut mä hukuin 5.vuotiaana, (isä tai äiti elvytti, en muista kumpi) enkä sen päälle oo pahemmin uintia harrastannu.
On mulla lompsassa kymmenen kerran kortti uimahalliin. On ollu jo 5 vuotta. Kammo yksinoloon vedessä on niin hirvee, etten oo pystynny sinne uimaan menemää.
Uikoot ne ku tykkäävät;D
Mukavaa, se kammottava sihti on poissa, jee!
Lähetä kommentti