keskiviikko 15. elokuuta 2012

Vaikeneminen on kai kultaa

Päästin jokunen aika sitten suustani asian, jota minun ei olisi pitänyt sanoa. Kun joku asia on sanottu, niin sitä ei enää sanomattomaksi saa, vaikka kuinka toivoisi. Puhe kulkee välillä ennen ajatusta.

Toisinaan toivoisi, että tekstiviestin voisi imaista takaisin, samaten sähköpostin. Olen hiljalleen oppinut, että send-nappia ei kannata painaa vihaisena. Puhetta on vaikeampi hallita, se ryöppyää välillä ilman minkäänkaista kontrollia.

On joitakin ihmisiä, joiden seurassa pitää olla varovainen sanoissaan. Se tekee ihmissuhteesta jotenkin keinotekoisen. Läheisyys puuttuu. Vaikeneminen ei ehkä kuitenkaan ole kultaa.

Kävin eilen mammografiassa. Rintojen vääntely kahden tiukan levyn väliin ei ole miellyttävää.Edellisellä kerralla rtg-hoitaja oli miessukupuolta. Hän teki hommaansa rutiinilla, eikä juuri mitään puhunut. Tällä kertaa hoitaja oli nainen ja kovin empaattinen. Palkitsin itseni jälkeenpäin Hatanpään kahvilassa pullakahveilla.

Taidanpa vielä heittäytyä sohvalle. Tuli valvottua myöhään. Lupasin eilen pienessä hiprakassa lähteä kahvakuulajumppaan. Edellisen kahvakuulakokeilun jälkeen en pystynyt viikkoon kävelemään kivutta.

4 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Koettu on ja yritetään ottaa opiksi, mutta minulla se menee niin, että kun ei voi olla oma itsensä, katoaa seuranpidon läheisyys ja alan kartella. Enimäkseen ne joille haluan kuitata ovat sukulaisia;-)Moni ei tajua itse sanovansa mitä vaan, mutta kun toinen sanoo, heti älähtää.

Kaikkein helpointa on olla vanhan, hyvän ystävän seurassa, hänen, jonka kanssa olemme heti alusta alkaen saaneet olla oma itsemme. Tietenkin myönnän sen, että en kestä sanomisia muilta kuin hänelltä ja se on molemminpuolista;-)

Minä olin yksi ensimmäisiä joka teki lehteen jutun aikanaan mammografiasta. Siinä valossa on hupaisaa, että en siinä itse käy. Kerran vuodessa kustannan itseni yksityisesti ultraan, sillä jo ajatus rintojen runnomisesta tekee pahaa. Miten on sanottu, että jo rajun rakastajan puristelut voivat vaurioittaa rintakudosta ikävin seurauksin, mutta kun se tehdään valtion toimesta, samaa vaaraa ei ole.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Opiksi voi onneksi aina ottaa. Tai ainakin yrittää.

Anonyymi kirjoitti...

Voi kerro heti miten onnistut, jos onnistut hillitsemään kieltäsi. Olen varsinainen sammakkoautomaatti. Pahinta on , että yleensä vasta pitkän ajan kuluttua oivallan että jokin kommenttini, yleensä vahva mielipide, on saattanut tahtomattani loukata kuulijaani. Esimerkiksi kassajonossa huomaan hyvin, hyvin iäkkään asiakkaan latovan tolkuttomasti Becel- ym terveysvaikutteisia tuotteita hihnalle ja minulle tuleva ajatus: minkä ihmeen takia nähdä vaivaa parin vuoden takia, ihan kuin se mitään enää auttaisi?..kerronpa tämän sitten hauskana esim. iäkkäälle naapurille tms.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Minullakin on joistain asioista vahvoja mielipiteitä ja sanon ne mielelläni. Joskus oikeasti haluan loukata jotakuta (ja kadun sitten jälkeenpäin),mutta useinmiten se on tahatonta. En osaa antaa neuvoa kielen hillitsemiseen. Jos onnistuu hetken pitämään epätoivottavan materiaalin sisällään niin se saattaa auttaa.