Pääsin eilen lähtemään päivystyksestä kahdeksalta. Kotiin tullessani eteisessä tuntui taas se kumma haju, joka muistuttaa gourmettason juuston tuoksua. Mikä on juustossa hienoa, ei välttämättä eteisessä ole kivaa , varsinkin kun tuoksu sekoittuu suomalaisen opiskelijanuorison tupakansavun ei niin kovin raikkaaseen tuulahdukseen. Kyseisen hajun lähteeksi epäilen naapurin nuorta miestä.
Kävin uudestaan läpi eteisen naulassa roikkuvat laukut (unohdin kerran "Amerikan pekoni" - paketin viikoksi laukun pohjalle). Laukuista löytyi vain nenäliinoja, vanhoja elokuvalippuja, kyniä ja huulirasvoja.
Kun astuu residenssiini, sijaitsee keittiö oikealla. Huone on tietysti potentiaalinen hajun lähde siinä missä eteinenkin. Riivin taas kerran roskikset kaapista, konttasin ja luuttusin komeron seinämät, mitään kovin epäilyttävää ei löytynyt. Kaivoin kaapeista esille kaikki elintarvikkeet, tein niistä aistinvaraiset arviot, tarkistin päivämäärät ja heitin joitakin tarvikkeita biojätteisiin. Olisin tosin voinut laittaa ne FB:n annetaan ja vaihdetaan ryhmälle tarjolle: annetaan ruokalusikallinen alkuperäisessä "Punnitse ja säästä"- liikkeen pussissa olevaa epämääräistä kuivaa elintarviketta (luultavasti soijarouhetta) tarvitsevalle, haku kotoa. Kyseisellä palstalla vaihdetaan tai annetaan mielenkiintoisia tuotteita, kuten siniset käsisiteet, pullollinen proteinijuomaa, laihdutuskeittopusseja, tuikkukynttilöitä yms. Tähän mennessä en ole mitään niistä artikkeleista tarvinnut. Sinänsä idea on loistava. On jotenkin vapauttavaa luopua tavaroista, en ikävä kyllä ole ylennyt seuraavalle levelille, jossa lakataan hankkimasta roinaa.
Mietin eräänä päivänä, että mistä johtuu se, että jos oikein haluat tehdä johonkuhun vaikutuksen, niin suusta alkaa soljua kaikenlaisia latteuksia. Parempi vaihtoehto on täydellinen mykkyys, joka myös saattaa seurata tuollaista kohtaamista. Jälkeenpäin hävettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti