Koska asun kaupungin keskustassa, matkat eivät rajoita kuluttamistani. Täältä puuttuvat lähinnä huonekalukaupat ja puutarhamyymälät. Jälkimmäisiä en tarvitse, sillä minulla ei ole puutarhaa, eikä edes parveketta. Rautakauppakin löytyy läheltä, ostin sieltä hopeamaalia, jolla yritin turhaan meikata peilikaapin rupsahtanutta ilmettä.
Juoksin tänään lähikauppaani viime hetkellä, kuten minulla on aina tapana. Myyjät laskivat jo kassoja ja olivat henkisesti kotona perheidensä luona, kun minä pyörin kaupassa haalien koriin sekalaisia tuotteita. Ostin hädissäni purkillisen chilillä maustettuja papuja, nyt kun on saatavissa ihania tuoreita vihanneksia, joiden tuottamiseen ei ole riistetty laittomia afrikkalaisia asukkeja Espanjassa.
Käväisin eilen Amurin työläismuseossa, jonne lähdin myös melko viime hetkellä. Olin suunnitellut vierailua pitkään, sillä minulla on sinne matkaa varsin vähäisesti. Pienten asuntojen hellat olivat niin matalia, sängyt lyhyitä ja kapeita, että siellä on täytynyt asua lilliputteja. Seinältä sain lukea asukkaiden nimiä, ikiä ja ammatteja, kuten Väinö 13 v. Finlaysonin käytävien harjaaja.
Työkaverin ystävätär on kihlautunut turkkilaisen miehen kanssa. Tämä tapahtui miehen kotimaassa. Pitääkö lähteä ulkomaille miestä etsimään, sillä Suomesta on vaikeampi löytää alkoholisoitumatonta vapaata keski-ikäistä miestä kuin Helsingin keskustasta viihtyisää ja edullista vuokra-asuntoa. En kyllä ole viime aikoina etsinytkään. Seuraa löytää helposti jos menee ravintolaan ja juo liikaa, mutta tuolloin tulee virhearvioita. Luin jostain lehdestä, että netissä aloitetut suhteet ovat muita kestävämpiä. Täytyy myöntää, että olen pariin otteeseen käynyt nettitreffeillä, jonne mennessä olo on ollut jotensakin yhtä rento kuin karjalla teuraalle vietäessä. Älkää vaan ottako juttujani tosissanne, vaikka yritänkin häpäistä itseäni oikein urakalla. Ehkä alan kokeilla miten pitkälle voin itseni nolaamisessa venyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti