keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Punaiset varpaankynnet

Olen kirjoittanut kolmen vuoden sisällä noin 40 liuskaa (liuska on enemmän kuin sivu) jonkinlaista käsikirjoitusyritelmää, johon välillä uskon, yleensä taas en. Kirjoittamisessa on ollut pitkiä taukoja. Aloin kirjoituskurssilla hieman uskoa tekeleeni mahdollisuuksiin ja kehuin itseäni itselleni ja häpeä tunnustaa myös muille. Nyt minua sittten tietysti hävettää.

Miten paljon onkaan kirjoitettu  kirjoittamisen vaikeudesta. Siitä ovat kirjoittaneet meidän harrastelijoiden lisäksi oikeat kirjailijat sivutolkulla. Tämänkin ajan voisin jatkaa käsikirjoitukseni kirjoittamista sen sijaan,että ruikutan miten vaikeaa minulla onkaan. Jos olisin varma tekstistäni, niin ongelmaa ei kenties olisi. Blogiin olen vaivatta kirjoittanut 1922 tekstiä.

Kirjoituskurssin henkilökohtaisessa palautteessa sain neuvoja: tähän dialogia ja tähän kuvailua. Paluatteen ajan silmäilin hermostuneesti kelloani, etten vaan ylittäisi minulle määrättyä vastaanottoaikaa. Tapa liittyy amattiini, sillä pelkään varastavani palan jollekin toiselle varatusta hetkestä. Nyt ei hoidettu mitään vikaa, jollei kirjoittamista voi pitää jonkinlaisena poikkeavuutena. Kirjoittajilla ei aina ole kaikki kynät penaalissa.  Nyt sitten olen laittanut kuvailua sinne ja repliikkejä tänne. Siitä on varmasti tullut parempi, mutta onko järkeä. Kysyn vaan. Enää pitäisi kirjoittaa tarina loppuun.

Tiedän jo ratkaisun. Lähden tilaamaan jalkahoitoajan kosmetologikoululta. Vaikka en jaloillani kirjoitakaan,  niin punaiset varpaankynnet antavat naiselle sitä puuttuvaa varmuutta. Paikkailen vaatimatonta sisäistä olemustani ulkoisesti.


2 kommenttia:

Minna Sihto kirjoitti...

Voih! Opiskelevaisille järjestetyissä kirjoituskilpailuissa pituus määritellään myös liuskoina. Minä olen opiskeljoilleni suomentanut sanan sivuksi. Nyt minäkin tiedän, vai tiedänkö. Ehkä käytän edelleen selkosuomea sivu, aanelonen.

Siinäkin on eroa, onko kyse käsinkirjoitusta tekstistä vai tekstinkäsittelyllä tehdystä. Minä hömelö teetän tekstejä vielä käsinkirjoitettunakin, opetellaan konseptiin kirjoittamista, vaikka joillakin on käsitys, että voivat suoritua tehtävästä parilla lauseella.

Syntyyhän sitä tekstiä, kun asiasta jotain tietää.

Punaiset varpaankynnet on kai vanhanaikaiset, heitin punaisen eilen vanhana menemään, jäljellä mustaa, sinistä, hömelöhailakoita. Olisko tummansininen taas kiva, vaikkei olekaan viimeisintä huutoa.

Heidi kirjoitti...

En onnistunut saamaan sitä jalkahoitoaikaa, joten vältyin munaamasta itseäni hommaamalla vanhanaikaisia kynsiä.