maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tunnelissa

Sekava päivä, kaikilla tuntui olevan erilaisia vaatimuksia, jotka minun odotettiin omnipotentisti täyttävän. Viime viikolla olin ainoa alani edustaja, tällä viikolla meitä on kaksi. Tästä sadan prosentin resurssien kasvusta johtuen työmäärääni oli nostettu sadalla prosentilla, mikä sinänsä oli järjetöntä, sillä kollegalla oli täysi poliklinikka, joten hän ei ehtinyt mitenkään auttamaan minua. Päälleni kaatui tavallisen työn lisäksi kaikki kiireellinen ja ennakoimaton. Kiireessä minusta tuli taas melkein ilkeä, huomenna todennäköisesti olen ihan täysillä inhottava ihminen . Osaan olla tarvittaessa kelju kierolla tavalla, jota kaikki eivät välttämättä edes huomaa.

Kävelin eilen Pispalan uittotunnelin läpi. Tunneli johtaa järveltä toiselle ja sitä pitkin voi vetää trailerilla veneen silloin, kun jompikumpi järvi alkaa tökkiä. En kuitenkaan nähnyt ainuttakaan venettä, vaan ainoastaan kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Löysin melko helposti tunnelin pään Pyhäjärven puolelta ja kävelin Näsijärvelle (järvi jonka rannalla seisoo taivaita tavoitteleva Näsinneula ja ilmoittaa tamperelaisille valoillaan minkälainen ilma on, sillä muutenhan sitä olisikin vaikea tietää). Tavoitteenani oli saavuttaa tunnelin päässä palveleva kesäkahvila, josta ostin letun ja kahvia. "Laitetaanko päälle partavaahtoa?" kysyi letun paistanut mies. Laitettiin ja hilloa myös. Kermavaahdon korvike suli hetkessä keinotekoisen makuiseksi valkoiseksi nesteeksi letun pinnalle. Kahvilasta pääsi vain autotielle, joten kuljin uudestaan tunnelin läpi Pyhäjärven puolelle. Jotenkin kohottava kokemus, putkahdin tunnelista uutena ihmisenä. Tunnelin elähdyttävä vaikutus kesti vajaan tunnin.

Töistä tullessani asunnossani haisi kummalliselle. Talossani on surkea ilmanvaihto. Yritin nopealla haistelulla päästä perille haisun lähteestä, sillä nenä tottuu nopeasti, jos ei toimi vikkelästi. Epäonnistuin surkeasti, enkä löytänyt odorin lähtökohtaa. Olen haistellut kissanruokia, pyörittänyt astianpesukoneen ja vienyt roskat, ihan varmuuden vuoksi. Haju on saanut paljon hyvää aikaan.

Nautin siitä, että alan oppia kymmensormijärjestelmää. Mukavaa naputella, alan pian kirjoittaa pitkiä sepustuksia, eikä tekstin tiiviydestä ole tietoakaan kun sormeni mellastavat näppäimistöllä. Kymmenen sormeani paljastavat kaiken, mitään ei jää piiloon, sukulaiset haastavat oikeuteen, ystävät loukkaantuvat ja entisten heilojen puntit tutisevat.


12 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Huhhuh. Lääkäreitten luullaan jaksavan loputtomasti ja tekevän ihmeitä. Potilaat ei oo syy kiukutella, he tulevat luottavaisina lekurin luo, toivoen saavan apua hätäänsä. Paitti saikun kärkkyjät, heille sietääkin kiukutella.

Tekstin loppuosan luettuani hymyilin pitkään. Kiitos Heidi.

Anonyymi kirjoitti...

"kun sormeni mellastavat näppäimistöllä" - apua, nauran ääneen...

Me söimme jossain Inarin paikkeilla hillaletut. Lappilaismummo kysyi, laitetaanko partavaahtoa. Laitettiin, ja hän kehotti syömään nopsaan, ettei vaahto ehdi sulaa.

Åboriginal

vappu kirjoitti...

Tuosta sadan prosentin työmäärän lisäyksestä niin elävästi tulee mieleen se voimaton raivo siitä, että joku toinen ihminen määrää täysin aikataulusi. Että aha, lupasit siihen sitten sitä ja tätä, eli mä en ehdi tänään syömään enkä kotiin ennen kuutta. Kyllä muuttuu kilttikin ihminen ilkeäksi, kierolla tavalla tai suoraan. Nykyisessä työpisteessäni tätä orjuutusta ei onneksi ole.

Heidi kirjoitti...

Ilkeys ei kohdistu onneksi potilaisiin vaan työkavereihin.

Heidi kirjoitti...

Täytyy myöntää, että nyt on kysyttykin, että milloin sopii tehdä tämä ja tuo. Mutta kun sitä aikaa tekemiselle ei tahdo löytyä.

Heidi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hoo Moilanen kirjoitti...

Minuakin otti päähän uittotunnelin kahvilan keinokermavaahto.

Heidi kirjoitti...

Se tökötti pitäisi lailla kieltää.

Timo Lampi kirjoitti...

Hyvä jos vaan työkavereihin.
Meijjän yks naapuri kerto kerran, et kamalaa on sellain, et ku on jo aikataulust myöhäs ja sit tulee potilas joka valittaa sitä tätä ja tuota eikä meinaa millään lähtee huoneesta ulos Tavallaan kuunnella pitäs mut kun työtä on aivan liikaa.

Sama homma tolla mun Vaimolla...

Divine kirjoitti...

Nässyn päästä tunnelia pääsee itse asiassa kävellen tai pyörällä ihan kätevästi Santalahteen. Heti kahvilan jälkeen tulee hieno niemi, jossa on erikoisia talonraunioita, nuotiopaikkoja, kallioita ja vanhoja puita. (Ikävä kyllä myös paljon roskia.) Siitä eteenpäin tulevat venelaiturit ja se paikka mistä pääsee talvella retkiluistelemaan Siilinkarille. Keskustaan pääsee jatkamalla vaikka Mustaanlahteen tai menemällä Sepänkadun kautta. Me kävelimme Pispalassa radanvartta ihmettelemässä hylättyjä teollisuuskiinteistöjä.

Heidi kirjoitti...

Lähdin keskustaa kohti järven puolelta ja olisi pitänyt kulkea autotien laitaa, joten käännyin takaisin. Toisella puolella olisi ollut pyörätie, mutta en keksinyt miten päästä sinne turvallisesti. Olisi kiva, jos Näsijärven rantaa pitkin kulkisi kevyen liikenteen väylä.

Divine kirjoitti...

Vilkkaan Paasikiventien laitaan asti ei tarvitse mennä, kun valitsee sitä ennen polun vasemmalle ja seikkailee vähän puiden alla. Sitten tulee sinne venesatamaan. Sieltä pääsee puistokäytävää pitkin liikennevaloille, josta pääsee Paasikiventien yli, tai voi jatkaa puistoa pitkin Onkiniemeen, sieltä Särkänniemeen ja Mustaanlahteen...

Varsinaista kevyen liikenteen väylää siellä tunnelin päässä olevalla alueella ei ole, mutta tallottuja polkuja pitkin pääsee menemättä autotien laitaan. Usko pois! :)