Vieras

Kuulokkeiden johto on aina solmussa. Tungen aamuisin töihin lähtiessäni napit korviini ja kuuntelen Areenasta radio-ohjelmia kuten "Nousevan auringon talo", "Pop eilen tänään toissapäivänä" ja jos olen oikein regressoitunut kuuntelen "Muistojen bulevardia", jossa soitetaan lapsuuteni radiomusiikkia. Heitän kissanjätöspussin roskikseen ja poljen ulos porttikongista. Pyörä pitää hankaavaa ääntä, jonka paremminkin tuntee kuin kuulee. Päätän joka päivä rasvata ketjut, siihen tarkoitukseen on jossain öljyä, en vaan muista missä. Yhdessä ylämäessä nousen seisomaan, muuten poljen istuen. Ajan keskimäärin kahdesti punaisia päin, joten en lainrikkojana voisi suunnitella liikenneministerin uraa. Työpisteeni on viidennessä kerroksessa ja huijaan itseäni päättämällä kävellä vain yhden kerrosvälin ja sitten vielä yhden ja taas yhden.

Tajusin eilen miten heinäkuu poikkeaa muista työkuukausista. Muulloin juostaan meetingeissä, pidetään palavereja, kirjoitetaan suunnitelmia ja raportteja, lähetellään ja vastaanotetaan sähköpostia ja opetellaan käyttämään tietojärjestelmän uusia päivityksiä. Heinäkuussa hoidetaan potilaita!

Tänään minulle soitti englantia puhuva nainen, joka soitti mahdollisesti Englannista, minusta hän sanoi UK, en ole varma. Hän soitti ensin yhdistyksemme sihteerille, jonka oletti voivan kääntää puhelun minulle.  Sihteeri ei oikeasti ole mitenkään minun sihteerini vaan yhdistyksen sihteeri ja vähintään yhtä koulutettu kuin minä ja ainakin selvästi kielitaitoisempi. Hän arveli soiton tulleen EU:n komissiosta. Nainen suolsi korvaani englantia sellaisella vauhdilla, että  ymmärsin mitä ymmärsin.  Hän mahdollisesti jotenkin arvosti meidän tietämystämme jostain asiasta, josta en saanut selkoa, enkä tiedä mitä hän minusta halusi. Kun vihdoin sain pysäytettyä puhetulvan sanoin, että olen sattumoisin ulkotiloissa (joka ei ollut valhe). Yritin ehdottaa, että hän ottaisi minuun yhteyttä sähköpostilla, mutta hänellä oli siinä jonkinlaisia ongelmia, joiden tarkempi laatu ei minulle selvinnyt. Nainen soittaa huomenna uudelleen ja minua stressaa jo etukäteen. En muista käytinkö puhuessani kohteliaita fraaseja, joita ulkomailla on kommunikaatiossa tapana käyttää, vai puhuinko suomalaisen asialliseen tyyliin, joka kansainvälisesti saatetaan kokea töykeänä.

Töissä on vain kakkosketju paikalla ja siksi lääkärien kahvihuoneessa on erityisen kivaa. Tavallisesti en sinne edes ehdi, nyt käyn joka päivä, vaikka onkin kiire. 

Minulla on tänään yksinäinen olo (harvoin on). Kaupungissa on festarit ja minä päivystän perjantaina ja lauantaina. Knausgårdin Taistelun toisen osan loppu häämöttää. Ulkopuolisuus on hyvä lähtökohta kirjoittamiseen, Knausgård on vieras Ruotsissa ja näkee sellaisia asioita, joita ruotsalaiset eivät näe. Minäkin olen vieras Tampereella, toki kulttuuriero ei ole niin suuri, että siitä saisi repäistyä kovinkaan suuria ja syvällisiä aiheita.