perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kerttu Ressu

Olkapääni on vaivannut minua parin kuukauden ajan. Aina kun yöllä käännän kylkeä siihen vihlaisee ja herään. Yöuneni on ollut viime aikoina katkonaista kuin paikallisbussin kulku. Ensimmäiseksi tietysti epäilin, että sairastan syöpää. Moinen ajatus ei tulisi potilaan olkapääkrempan kohdalla mieleen. Vaikuttamassa lie ollut hiljattain lukemani kirja nuoresta naisesta, joka sairastui osteosarkoomaan ja kuoli. Jostain syystä kollega ei pitänyt maligniteettia todennäköisimpänä olkapäävaivani syynä vaan täräytti AC niveleen kortisonia. En ollut varautunut siihen, miten inhottavalta pistos tuntui, kipu ryömi pitkin olkavartta kuin polttava syövyttävä myrkky (kai pieni dramatisointi sallitaan). Tuki- ja liikuntaelimistölle (paino sanalla liikunta) ei tehne hyvää se, että istun kohtalaisen paljon Kertun tärvelemässä nojatuolissa läppäri sylissä ja hartiat lysyssä.

Ymmärsin pari päivää sitten, että Kerttu edustaa minulle samaa kuin Ressu Jaska Jokuselle. Ressu on inhimillistetty koira, joka naputtaa menestysromaanin tuossa tuokiossa. Ressun postilaatikko täyttyy ystävänpäiväkorteista, samaan aikaan kun Jaska Jokusen postilaatikko ammottaa tyhjänä. Kerttu on samaan tapaan hiljalleen saanut ihmisille ominaisia piirteitä, se on kaikkivoipa ja suosittu, omaa kohtuuttoman hyvän itsetunnon ja on kaiken lisäksi yhtä ilkeä kuin Tellu.

Mitähän Kerttu sanoisi olkapäästäni? "Ota illalla Buranaa, ettei tarvitse yöllä kolistella." tai "Syöpää se on. Anna Visa-kortti, niin käyn hankkimassa itselleni jotain hyvää syötävää ja kuohuviiniä. Sinulle tuskin maistuu."

1 kommentti:

Timo Lampi kirjoitti...

Kerttu selviää mistä vaan ja niin sinäki. Sultahan se Kerttu on oppisa saannu. :)

En kerro, et mulla on oikee olkapää ihan sairaan kipee. Syyn keksin eilen, kun kävin ajelemassa 3-pyöräsellä. Kaasun vääntö sen on tehny. Tein käsikaasun tilalle jalalla toimivan. :)

Pikasta paranemista olkapäälle ja sulle, sekä rapsutuksia Kertulle.