Edellinen loma on jo muuttunut merkinnäksi kalenterissa, joten seuraavan lomapätkän näkyminen seitsemän päivämatkan päässä (lauantaita ja sunnuntaita ei ole laskettu mukaan) tekee kärsimättömäksi.
Keskustelimme tänään kahvipöydässä valittamisesta. Ihmiset, jotka valittavat yhtenään ovat tunnelmanpilaajia, toisaalta ne jotka eivät valita koskaan, ovat tylsiä. On olemassa tasokasta valittamista ja huonolaatuista valitusta. Huonolaatuiseen lasken jatkuvan säätä koskevan nurinan. Sää on sää, eikä siitä sen enempää. Ehdotin kahvihuoneessa radikaalia kokeilua: jospa yrittäisin olla viikon valittamatta. "Eikö saa käyttää edes ironiaa?" eräs erikoistuva lääkäri kysyi. Päädyimme siihen, että ironiakielto olisi kohtuuton.
Muistelin taas varhaista nuoruuttani paikkakunnalla, jossa ei ollut mitään. Pojilla oli tapana roikkua uhkarohkeasti hetki linja-auton peräpuskurissa ja luistella kyykyssä kengänpohjilla jäisellä tiellä. Suurimpana riskinä pidimme vihaista bussikuskia. Joka puolella rakennettiin ja niinpä istuimme rakennustarvikkeiden päällä kurkkimassa toisiamme pipojemme alta. Tosin kovimmilla tyypeillä ei tietenkään ollut päähineitä edes paukkupakkasilla. Eräs poika tarrasi yllättäen rintoihini kokeillakseen, olivatko ne aidot. Se tuntui kipeältä, mutta en edes osannut tulkita sitä seksuaaliseksi häirinnäksi. Sellaista termiä ei ollut olemassa.
Eräästä vanhasta puutalosta kunnostettiin halvalla nuorisotalo. Sinne hankittiin levysoitin ja valvoja, joka samaistui liikaa meihin nuoriin. Mitään "kuria" ei ollut. Soitettiin Black Sabbathia, Santanaa ja Creamia. Valvoja oli humalassa ja rämpytti kitaraa J:n kanssa.
Kaikkein mieluiten istuimme tiiviissä rivissä päällyspalttoissa kylmän pihasaunan lauteilla. Me jakauduimme niihin, jotka olivat jotain ja ympärillä pyörivään hiljaiseen enemmistöön. Me hang around ryhmäläiset tapitimme tärkeämpiä persoonia ja anelimme huomiota lähes samalla nöyryydellä kuin romanikerjäläiset lanttia Hämeenkadulla. Siihen ykkösryhmään pääsyyn tarvittin miessukupuoli (sinne ylsivät myös heidän tyttöystävänsä), vähän enemmän ikää kuin muilla, tupakointia, alkoholin käyttöä ja uhoavaa käytöstä. Minun rohkein tekoni oli puolikkaan savukkeen polttaminen halkopinon takana, olin naissukupuolta, pienikokoinen ja hyvä koulussa, joten ei ollut toivoakaan päästä edes kokelasjäseneksi.
En edes muista suljettiinko nuorisotalo vai lopetinko minä siellä käymisen. Sain uusia ystäviä, vanhenin, joimme Marlin punaviiniä ja söimme sardiinipizzaa. Kokoonnuimme luokkakaverin mökillä ja harjoittelimme pussailua. Kaikki seurustelivat vuorotellen saman pojan kanssa. Tai mitä se nyt sitten olikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti