Minulta jäivät myöhäiset päiväunet väliin, sillä pistäydyin kesäteatterissa. Näytelmä oli ties monesko versio teemasta "Vuosi 85". Tämäkin oli kyhätty manserockin ympärille. Ikävä kyllä esitys oli huonompi kuin TTT:n näytelmä (josta pidin), hajanaisempi. Yritettiin naurattaa yleisöä niin, että tuntui velvollisuudelta nauraa. Minun osaltani tämä oli tässä.
Mistä se nauru teatterissa syntyy? Parhaimmillaan se on lähellä itkua, se syntyy epäsovinnaisesta ja yllättävästä käänteestä. Pari kertaa naurahdin. Kerran potkaisin vahingossa edessä istuvaa selkään. Toisessa rivissä oli jotain härdelliä, mutta lääkäriä ei pyydetty hätiin. Penkit olivat epämukavat ja joihinkin näyttelijöihin oli ilmaantunut ylimielisyyttä, että vedetään tää rutiinilla, kyllä ne tykkää.
Taidan siirtyä lataamaan itseäni huomista työpäivää varten. Johto seinään ja akku täyteen.
1 kommentti:
Kukaan ei koskaan oo niin hyvä, et vois tehä hommasa rutiinilla. Ei näyttelijä, lääkäri tai pomminpurkaja.
Lähetä kommentti