sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tuhat sivua

Olen lukenut yli tuhat sivua norjalaisen kirjailijan Karl Ove Knausgårdin sisäisestä ja ulkoisesta maailmasta. Kannattiko? Ehdottomasti kannatti. Tämän jälkeen on vaikea aloittaa mitään kaunokirjallista teosta, sen sijaan tekee mieli lukea esseitä ja ehkä runoja. Miehen elämänkerrallisia teoksia lukiessa tuli mieleen koiran ulkoiluttaminen: vapaana kirmaileva koira kulkee moninkertaisen matkan ulkoiluttajaan verrattuna. Kuljin Karl Oven mukana, mutta tein pitkiä pyrähdyksiä polun viereen, omaan menneisyyteeni. Kirjat olisivat kenties kaivanneet tiivistämistä, mutta ei kuitenkaan, näin oli hyvä, jäi aikaa niihin omiin reitteihin, joilta oli hyvä palata Karl Oven rapsutettavaksi. Kirjassa kerrotaan, kuinka Karl Ove googlaa itseään, joten siltä varalta: Karl Ove Knausgård, you are a great man! Karl Ove yrittää oikeasti tulla hyväksi ihmiseksi, mikä lie näinä päivinä harvinaista.

Vihaan kaupallisia radiokanavia. Kuuntelen Groove FM kanavalta hienoa musiikkia, jonka keskeyttävät inhottavat tekopirteät jaaritukset. Pakko ei ole kuunnella. Voi sulkea radion.

Eilen päivystäessä taas kerran  mietin, miten monta päivystyspistettä voitaisiinkaan sulkea, jos alkoholia ei käytettäisi taitamattomasti. Eräs alkoholideliriummies näki koiria ja olemattomia ihmisiä ja pyyteli ohikulkevilta hoitajilta rautasahaa. Olin aikoinaan töissä osastolla,jossa hoidettiin alkoholimaksasairauksia. Potilaat pyrkivät aina perjantaisin kotiin hoitaakseen välttämättömiä pankkiasioita. En ole kysynyt keneltäkään mikä onkaan nykyään syy, jonka vuoksi on perjantaina päästävä kotiin.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olet kehunut Knausgardia (anteeksi, tuota skandia en hallitse koneellani) niin paljon ja siihen tyyliin että ostin Taisteluni ensimmäisen osan lopulta Kindleeni täällä kaukana. Ensin ajatus lukea pohjoismaista kirjallisuutta englanniksi tuntui hassulta, mutta suomihan nyt on lopulta yhtä kaukana norjasta kuin englantikin, siis tosiasiassa vielä paljon kauempanakin. Malttamattomana lukaisin ensimmäiset sivut ja sain heti vimman lukea sen, mutta ensin täytyy lopettaa edellinen kirja niin että voin rauhassa keskittyä tähän. Kiitos vinkistä.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Välillä miettii, onko itsellä mitään kanttia arvostella mitään teosta. Sittemmin olen päättänyt, että ei väliä kirjallisuuskriitikoilla (tosin Knausgård taitaa olla heidänkin mieleensä) tykkään mistä tykkään.

Anonyymi kirjoitti...

Eero Peltosen aamuohjelma Groovella oli nautinnollista kuunneltavaa. Hän tietää paljon, puhuu asiasta ja osaa puhua hyvää kieltä sujuvasti. Ja soitti vaihtelevaa musiikkia. Hänen jälkeensä juonnot ovat olleet omista lapsista ja tekemisistä lässytystä, kikattelua ja tyhjänpäiväisiä 'uutis'poimintoja plus supistuneita soittolistoja. Ei pysty, oli pakko lopettaa kuuntelu.

Åboriginal

Hoo Moilanen kirjoitti...

Muistan kuulleeni, että Acutan viikonloppupotilaista oliko se nyt 70 vai 80 % on jonkin päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena.

Ihmeellinen on maailma.

Kaisa kirjoitti...

Oikeuslääketieteen kurssilla kertoi aikanaan professori muistavansa yhden ajanjakson jolloin ruumiinavaussaleissa olivat pöydät tyhjinä: Alkon pidempi lakko joskus 70-luvulla.

Itsemurhiin, murhiin, tappoihin ja erilaisiin onnettomuuksiin on suhteellisen usein alkoholilla osuutta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

En osaa näihin osuviin kommentteihin oikein mitään sanoa. Alkoholi aiheuttaa paljon surua, mutta kyllä siitä on iloakin tullut.