Palaan taas kampaamokäyntien raportoimiseen. Istuin aamulla odottamassa vuoroani, kun edellistä asiakasta vielä viimeisteltiin. Kampaajan käsittelystä nousi vihdoin roteva punakka mies. Miehellä oli jalassaan shortsit ja säärissä sinertäviä tatuointeja. "Maksanko luonnossa vai rahalla?" mies kysyi. Kampaajani hymyili ja varasi seuraavan ajan, sillä tyytyväinen asiakas halusi nimenomaan hänelle.
Junassa salakuuntelin yksin matkustavan miehen ja pariskunnan keskustelua. Yksin matkustava mies kertoi, että oli nähnyt jonkun roikkuvan korkean kerrostalon ikkunasta, vain jalka oli sisällä asunnossa. Sitten mies putosi ja kuului tömähtävä ääni. Junan miestä oli luonnollisesti pitkään mietityttänyt asia ja hän halusi avautua pariskunnalle. Hän sanoi toiselle miehelle "Sinäkin näit silloin kerran miehen hyppäävän ikkunasta" mies myönsi asian. Ilmeni, ettei mies ollut koskaan maininnut asiasta vaimolleen,joka nyt kuunteli kummeksuen ja päivitteli pitkään, miten mies saattoi jättää tuollaisen asian kertomatta. Epäilen, että keskustelua jatkettiin vielä pitkään kun kotiin vihdoin päästiin.
Kahvilan jonossa kaksi kolmekymppistä miestä tapaa pitkästä aikaa. "Elämä on sellaista stabiilia, lasten kuljettelua päiväkotiin ja sieltä pois." toinen mies kertoo, johon toinen "Minulla se meni emäntä vaihtoon. Kolme lasta on minullakin, enemmän ovat eksällä. Uudella emännällä on kolme myös." Siinäpä keskeisimmät. Miehet lähtevät omiin suuntiinsa. Elämä parissa lauseessa. Ja miten paljon siellä lauseiden välissä onkaan. En saata millään kuvitella kenenkään naisen toteavan "Minulla se meni isäntä vaihtoon."
Sukupuolten välillä lie jonkinlainen ero. Kommunikaatio (siis ihmissuhteisiin liittyvä) on usein naisilla jotenkin runsaampaa ja dramaattisempaa. Me naiset olemme romaaneja, kerronta on laveaa.Miehet ovat korkeintaan proosarunoa, jos saa yleistää. Kerronta on tiivistä, antaa kuulijalle hienon mahdollisuuden omiin tulkintoihin.
8 kommenttia:
Tweettejä nuo kertomasi miehet on...
Ja mua sitten iljettävät nuo äijät, jotka tarjoilevat muka houkuttavia luonnossa maksujaan...Mihin on nykyään kadonnut kaunis käytös!
Sain facessa vahingossa'kaverikseni' päässeelta mieheltä niin törkeän ehdotuksen, että se on viittä vaille vieläkin lähteä poliisille. Mitä ne ukot oikein kuvittelevat facen olevan, joku treffisivusto, jossa voi puhua mitä sairaaseen mieleen pälähtää vai mitä. Ja tämäkin 'herra' oli vain 40 vee, mutta just sitä tyyppiä jota voi kutsua törkyäijäksi.
Leena, älä nyt sentään harkitse poliisia kuormittaa tuollaisella! :) Heillä on kädet täynnä oikeaa työtä.
En ole katsonut aiheelliseksi liittyä Facebookiin.
Mietin vain kampaajaa, joka on yksityisyrittäjä, vuokraa siis kampaamosta "tuolia", on lisäksi yksinhuoltaja asuntolainoineen. Näinä aikoina on pakko pitää asiakkaasta kiinni vaikka hän olisi millainen ällö.
Joo, täytyy olla aika vankka ja vakiintunut asema, että yrittäjä pystyy valitsemaan asiakkaansa. Inhottava tilanne varmasti joskus.
FB sinänsä ei aiheuta ongelmia, käyttötapoja on sitten erilaisia. Vuodesta 2007 alkaen kavereita sinne on kertynyt kolmisenkymmentä, kaikki tuntemiani ihmisiä (eikä yhtään nykyistä työkaveria). Minulla se on täydentänyt ihmissuhteita ja kommunikointia positiivisella tavalla.
Åboriginal
Salakatselin hiljattain pitkänmatkan bussissa edessäni istuvan rippikouluikäisen tytön... (tämä on sellainen aloitus, johon tällaisen nelikymppisen törkyäijän olisi hyvä lopettaa) ...kännykkäviestittelyä.
Käytössä oli monta tapaa kommunikoida, ainakin Facebook, WhatsApp ja tekstiviestit. Sormet juoksivat vikkelästi älypuhelimen kosketusnäytöllä. Lähes joka virke sisälsi sanan 'vittu'.
- Meil on vittu Leena köksäs.
- Näitsä Pullinen laittanu FB kuvaks rippikuvan. Vittu säälittävää.
- Koulu alkaa vittu jeesus mä kuolen.
En tiedä sitten mitä genreä tuo kommunikointi edustaa. Genitaalihaikuja?
Tai genitaaliaforismeja.
Kiitos Divine. Onneksi en ole enää nuori. Tai ainakaan niin nuori. Kymmenen vuotta ottaisin mielelläni pois, mutta kun se on v-ttu mahdotontoa.
Lähetä kommentti