Minulle lähetettiin valittavaksi vuosikokouksemme menu. Listassa oli lueteltu parikymmentä "alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka"- kokonaisuutta, joten valinta ei ole helppo. Keksin vaikeaa tehtävää yksinkertaistaakseni poissulkumenetelmän, jossa hylkäsin kaikki menut, joissa mainittiin ankanmaksa (ankanmaksapatee, ankanmaksakastike jne.). Valikoima väheni lähes puoleen. Muistelin, ettei eettisistä syistä saa syödä ankan ruoansulatusrauhasta, mutta vasta myöhemmin oivalsin, että kyseessä olikin hanhenmaksa. Aion joka tapauksessa hylätä ankanmaksan, sillä se vähentää ihanasti valinnanmahdollisuuksia. Inhoan ravintoloissakin liian laajaa ruokalistaa. Joissakin etnisissä ruokaloissa ruokalajeja on vähintään pienoisromaanin verran. Epäilen, että samat ruoat esiintyvät niissä useilla eri nimillä.
Olen koko ikäni ollut ikäkriisissä, joka vaan pahenee. Miksi joskus odotin innolla täyttäväni 18 vuotta ja pääseväni laillisesti ravintolaan? Miksi nyt en innostu siitä, että saisin vihdoin ostaa asunnon talosta, jota tarjotaan vain senioreille (ikäraja 55 vuotta).
Alaikäisenä oli stressaavaa mennä ravintolaan, sillä sai pelätä portsarin kieltävän sisäänpääsyn. Kun kierosti vanhempaa teeskennellen pääsin sisälle , tilasin valkoviiniä, jonka etiketissä luki Magyar Feher Bor. Vasta myöhemmin sain tietää, että nimi tarkoittaa unkarilaista valkoviiniä. Toinen tuntemani valkkari oli nimeltään "Moselwein", mutta se oli muistaakseni arvokkaampaa. Punaviinejäkin oli kaksi, Egri Bikaver ja Marlin punaviini, joita nautittiin ruokajuomana, kun syötiin sardiinipitsaa.
Viinivalintaa ei minulle nyt sälytetty, ehkä he palaavat siihen kun saavat tietää menuvalintani. Kenties minun on syytä konsultoida yhdistyksemme sihteeriä tästäkin asiasta.
3 kommenttia:
Lurps. Yhdistyksemme sihteeri oli ravintolapuolen opettaja, joka viisaasti liitti kokouskutsun oheen ruokalistan. Piti osallistua aina, kun kerran oli hyvää tarjolla. Myös miljöö vaihteli. Hänellä tietenkin oli ammattietu Helsingin ravintoloita valitessa.
Hanhenmaksa ja siihen sovitettu valkoviini olivat kamalan makuisia. Olen rehellisen ruoan ystävä.
Nuoruuden salaisuus, vältä sokeria. Kykene uudistumaan sanomatta tämä on jo nähty :-)
t. Minna
Köhh... *Hillitöntä hihitystä*...anteeks... Mut oon just aatellu tota senioritaloo...
Sokerin välttäminen on niin vaikeaa ja tulos epävarma.
Lähetä kommentti