Aloitin työpäivän ennen kahdeksaa. Neljältä menin tilaisuuteen, jonka tarkoituksena oli rekrytoida uusia erikoistuvia alalleni. Tilaisuuteen osallistuikin luennoitsijoiden (viisi luennoitsijaa ja yksi puheenjohtaja) lisäksi kaksi lääketieteen kandidaattia, jotka saattavat harkita alaa sekä lääkäri, joka aikoo erikoistua fysiatriaan, sekä eräs joka jo erikoistuu alalle, ja vielä virolainen kollega, joka on tehnyt alan töitä jo pitkään. Varsinaisesta menestystarinasta ei siis voi puhua.
Selailin haikeana Taija Tuomisen kirjoittamisopasta "Minusta tulee kirjailija" (se putkahti tänään postiluukusta), mutta alan kuitenkin lukea apuraha-anomuksia. Ei sen puoleen, että minusta kirjailijaa tuon opuksenkaan avulla tulisi. Jos oppaita lukemalla ja kursseja käymällä voisi tulla kirjailijaksi, niin olisin jo sitä. Siteeraan vielä ennen apuraha-anomuspinon kimppuun rynnistämistä Taija Tuomista, joka siteeraa Risto Ahtia "Ei ole sellaista mestaruutta, johon harjoitus ja virheet eivät kuljettaisi". Joskus vaan tuntuu, että ne virheet ja harjoitus kuljettavat nimenomaan väärään suuntaan.
Lopuksi: näin viime yön unta miehestä, jolla kasvoi nenäkarvoja nenän ulkopinnalla. En kaipaa unelleni minkäänlaista tulkintaa.
1 kommentti:
Taisit jo itse tulkita unesi! ;)
Lähetä kommentti