Palvelua

Ostin Kertun repimään nojatuoliin valkoisen lampaantaljan ja nyt istun tuon ostoksen päällä. Tuntuu suloisen lämpimältä (asuntoni on kylmä). Hankin lampaan jäännökset hallista. Lammas on varmasti elänyt suomalaisen lampaan eettisen ja tyydyttävän elämän ennenkuin päätyi takapuoltani lämmittämään. Myyjä opasti, ettei taljaa saa pestä, mutta sitä voi puhdistaa lumihangessa. Vakuuttelin, etten syö nojatuolissa. Eilen kuitenkin huomasin napostelevani kaikenlaista pientä jatkuvasti.  Silppusin jopa kaalinkerän tuolissa istuen. Tänä aamuna olen valmistanut kaalilaatikkoa, keittiössä tosin.

Sain tehtyä pari pientä mieltä vaivannutta hommaa. Siihen meni kymmenen minuuttia, stressiin käytin viikon verran. Olen aina kuvitellut tehneeni pitkän uran terveyskeskuslääkärinä, nyt eettistä varten CV:tä laatiessani huomasin, että tuo työrupeama kesti pari vuotta ja olin sen aikana äitiyslomallakin. Ehkä se vain tuntui niin pitkältä.

Palaan taas Wallaceen ja hänen esseekokoelmaansa. Mies saa aikakausilehdeltä tehtävän kirjoittaa Karibianristeilystä. Kirjoitus on tarkkanäköinen, paikoin ilkeä ja hyvin henkilökohtainen. Inhoan laivaristeilyjä. En kaipaa sen tyyppistä rentoutusta tai sitten en yksinkertaisesti osaa rentoutua. Ajatus ristelemisestä on houkutteleva, mutta kaikesta huolimatta hienoimmat hetket ovat laivan irtoaminen laiturista ja saapuminen satamaan. En kylläkään ole tehnyt luksusristeilyjä lämpimässä ilmanalassa vaan matkustanut Tallinnaan, Pietariin ja Tukholmaan, silloinkin päämäärä on ollut tärkein, ei laivalla ostelu, karaoken hoilaaminen tai iltashown katselu. Wallace ihmettelee, miten on mahdollista, että hytti on aina siivottu kun hän palaa, koskaan ei siivooja tule häiritsemään kun hän on paikalla.  Wallace kyttää hytin oven takana ja tekee yllätyshyökkäksiä hyttiinsä, eikä saa selville, mistä henkilökunta saa tietää milloin hän ei ole paikalla.Wallace kertoo kuitenkin nähneensä siivoojan vilaukselta ja rakastuneensa tähän.

Palvelu on muutenkin ylenpalttista. Kantaja melkein irtisanotaan kun Wallace haluaa raahata itse tavaransa hyttiin ja onnistuukin tekemään sen. Kun mies nostaa hetkeksi takapuolensa aurinkotuolista, pyyhe viedään pyykättäväksi. Olen kerran elämässäni asunut oikein hienossa, siis todella hienossa hotellissa. Huoneessani käytiin aina kun olin sieltä poissa, vessapaperin vapaa pää taiteltiin taidokkaasti, tismalleen keskelle tyynyä oli laitettu kauniissa kääreessä oleva suklaakonvehti, illalla sängynpeite oli avattu ja kaukosäädin aseteltu kauniisti esille. Suomalainen ei ole tottunut siihen, että joku palvelee, vaan se tuntuu nololta. Ottaakseen luontevasti palvelua vastaan olisi oltava ainakin syntymärikas.

Wallace seurailee kanssamatkustajiaan ja huomaa miehen, joka filmaa kaikkea ja koko ajan. Miehellä on sukulaisilleen näyttää risteilyn pituinen videofilmi lomamatkasta.

Poikkesin eilen galleria Kapriisiin, jonka alakerrassa näytettiin TAMKin opiskelijoiden tekemiä videoinstallaatioita. Ne olivat sopivan pituisia (lyhyitä). Joitakin katsoo hypnotisoituna, vaikka ei ymmärrä teoksen tarkoitusta lainkaan. Yhdessä filmissä kissa kellii ja pyörii, taustalta kuuluu voimakas kehräys. Tulee seesteinen olo.

Vastapäisen talon ikkunoista paistaa aurinko ja lienee lähdettävä ulos, vaikka se niin vaivalloista onkin. Jos olisin vanhaa englantilaista ylimystöä ja olisi 1900-luvun alku, niin minulla olisi kamaripalvelija, joka ottaisi esille lenkkivaatteet ja auttaisi pukeutumisessa. Kotiin palatessani minua odottaisi lämmin kylpy.