Ihmisen perustarve näin tammikuussa on hypotermian välttäminen. Ei tunnu kovinkaan tärkeältä pukeutua aistillisesti, kun viima ruoskii naaman verille. Tarkastan aamuisin säätilan puhelimen näytöltä, joka toistuvasti lupaa ilman tuntuvan lähes kymmenen astetta kylmemmältä kuin se mittarin mukaan on. Lapsena minulle kerrottiin varoittava tarina naisesta, jonka jalkoihin nailonsukat jäätyivät. Ne olivatkin sitten ikuiset sukat, toivottavasti saumat eivät jäätyneet vinoon. Nyt jalat on peitettävä kauniilla paksuilla pehmeillä sukkahousuilla ja päähän on vedettävä villamyssy.
Kuulin tänään kun isä sanoi pojalleen: "Laita pipa päähän". Kirpputorin ikkunassa luki "Lasten pipat alennuksella". Minusta hiusten peitoksi puetaan myssy, hattu tai korkeintaan pipo. Pipa kuulostaa lapsille sopivalta sukupuolielintä tarkoittavalta kiertoilmaisulta. Lasta komennetaan puhumaan pipasta, kun mennään kylään tai lähikauppaan ostoksille. Lapsi vetää äitiä takinliepeestä ja sanoo heleällä ääänellä "Pipa on pipi". V, joka on tamperelaisen puheenparren tunnettu ekspertti väittää, että lause "Pap pipa päähä" on silkkaa runoutta. V:n sanomana se on lyriikkaa, ulkopaikkakuntalaisena en siihen yllä. Pari kertaa olen päästänyt suustani paikallisten suosiman tervehdyksen "moro", mutta paljon on minun vielä syötävä mustaa makkaraa ennenkuin sanon "pipa".
5 kommenttia:
Viälä tambereeks: Se moro, sitä ei sanota sillail kovalla ärrällä, vaa sellassena puolhuolimattomalla, puolikkaalla ärrällä...pehmeellä.
Kyä se tamperelaisuus sieltä tulee ku oikei reenaa. Mutta ei meistä junantuomista aitoja saa, sillä noi paikalliset kyä huomaa nopeesti, mistä on kotosi. Mutta ne kyä myös arvostaa jos ees viittii yrittää. Toisele vaan että "ny ku lähetään ipan pelii, niin pitää laittaa pipa päähä".
Joo, hyvä -a!
Emmäkää tambereelt oo, enkä siel oo asunukkaa ku vaa teatterikesillä, viikon kaks vuodessa. Mut on sitä ihka aitoo tambereen murretta vaa mukavaa kuunnella: Onks sul tupakkaa myyrä. Onks sul rahaa, näätä...
En minäkään pipaa päähäni laita, kyllä se on pipo tai myssy. Vävypoika antoi joululahjaksi hienon tuulta pitävän pipon, joka on minulla nyt jokapäiväisessä käytössä, tosin vain koiralenkeillä. Töihin lähtiessäni asettelen päähäni villaisen baskerin.
Kun muutin teininä Tampereen seudulta Länsirannikolle, mulle huudeltiin: meeksää kotio, laitaks pipan päähän?
Julmaa. Mutku oon mikä oon, entistä sinnikkäämmin menin kotio ja käytin pipaa. Oma oli tappionsa, jos eivät ton enempää ymmärtäneet. (kyseessä ei tuolloin ollut Åbo, vaan nurkkapatrioottinen pikkukaupunki. Toim.huom.)
Åboriginal
Lähetä kommentti