torstai 9. tammikuuta 2014

Luonnontuote

Olen edelleen jatkanut 19 sivuisen lupakaavakkeen täyttämistä netissä. Tänään työ tyssäsi termiin ACT-koodi, josta minulla ei ole suurempaa ymmärrystä. Jos satun kuolemaan ensi yönä niin olen elämäni viimeisestä päivästä tuhlannut pari tuntia johonkin uskomattoman turhauttavaan. Jos en siis levoltain nouse, minusta jää jälkipolville puoliksi täytetty EudraCT-kaavake. Joku kaavakkeen tallentamisessa oli eilen mennyt vikaan, sillä aherruksesta osa oli hävinnyt. Nyyhkäisin tämän huomatessani pariin kertaan, kunnes muistin, että olen aikuinen, söin pari joululta jäänyttä suklaakonvehtia ja kokosin itseni.

Tapasin eilen kannabisuskovaisen. Kannabis auttaa kaikkiin sairauksiin ja siitä saa lankaa, josta voi neuloa tiskirättejä. Kaikki pellot vaan hamppua kasvamaan. Se on luonnontuote! Fundamentalistisen kannabisuskovaisen kanssa on ihan turha keskustella.

Olen lähdössä helmikuussa matkalle Etelä-Afrikkaan. Olen reissusta innoissani. Lento Helsingistä lähtee perjantaina klo 14, Frankfurtissa vaihdamme konetta. Perillä Kap kaupungissa olemme lauantaina puolilta päivin.  Pelkään aina koneen putoamista mereen, mutta eihän matkan varrella onneksi ole kovinkaan paljon merta.








9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa kiva blogi! Tuore, rento, helppo. Kiitos!

Heidi kirjoitti...

Kiva, kiitos.

-a kirjoitti...

Mulla on vakiovastauksena luonnontuote-uskovaisille viittaus kärpässieneen luonnontuotteena. En usko sen olevan yhtään sen terveellisempi kuin suklaa, cokis tai e-aineet.

ketjukolaaja kirjoitti...

Älä itke, Iines! Minä olen syönyt jo kaikki joulukonvehdit.

Tänään aamutv:ssä puhuttiin kannabiksesta. Ajattelin siinä, että milloinkahan tulevat markkinoille sähkökannabistupakat ja suljin tv:n.

Merja kirjoitti...

Tahtois Kapiin; se on tämän vuoden design-pääkaupunki.

Heidi kirjoitti...

Tuota en tiennyt.

Tillman kirjoitti...

Auts...


Hieno matka sinulla on tiedossa. Minulle kävi vähän huonommin. Työnantaja perui irtisanomisen. Töitä on taas ihan tarpeeksi. Kaikkien irtisanottujenkin edestä.

Pentuna luin kaikki Wilbur Smith - Etelä- Afrikak tiiliskivet. Niistä helposti syntyy hillitön kaipuu sinne.

Mukavaa matkan odotusta !

Heidi kirjoitti...

Se odottaminen on parasta.

Anonyymi kirjoitti...

Voisin uskoa, että myös maan pinnalle putoaminen tekee kipeää :-) Mutta eiköhän se kone taivaalla pysy! t. Mimmu