Kaunottaret

Hammaslääkärini poisti minulta hammaskiveä. Se oli hyvin virkistävää. Edellä mainitusta voinee päätellä, ettei elämäni ole tällä hetkellä erityisen virikkeistä. A (hammaslääkärini) oli tehnyt miehensä kanssa pitkän kiinnostavan matkan, jonka viimeinen etappi oli Uusi-Seelanti. Maa oli kaunis ja ihmiset rentoja ja mukavia. A näytti terveen väriseltä ja tyytyväiseltä. Minä näytin kalvakalta. Ei tee mieli napata selfietä. Kuvaan lenkkarieni kärkiä.

En ole aiemmin tutustunut Antti Tuurin tuotantoon, nyt luin hänen matkakirjansa Bospor Express. Kirjassa mies matkustaa laivalla ja junalla Istanbuliin kirjailijakokoukseen. Matkalla junat myöhästyvät, Tuuri syö ravintolassa, juo teetä, kauhistelee junan vessan törkyisyyttä ja kärsii vatsataudista. Ehkä matkustaminen on sitä. Matkakuumeessa sen kuvittelee olevan jotain paljon hienompaa. Kadehdin kirjailijaa, jolla on aikaa käyttää kulkuveuvoja, jotka pysyttelevät maan pinnalla, eikä hän joudu suljetuksi taivaalla kiitävään metallilieriöön. Huvittaa se mitä Tuuri kirjoittaa Istanbulissa tapaamistaan  naisista, joita ovat Kalemin kaunottaret, brasilialaiskaunotar tai ihan yksinkertaisesti kaunottaret. Ehkä mies on tullut siihen ikään, jolloin kaikki nuoret naiset näyttävät kauniilta.

Minua kyllästyttää sade, musta asfaltti, aikainen herätys ja oma saamattomuuteni. Kävin ostamassa lipun maaliskuiseen Beatles tapahtumaan ja perjantain Tampereen filharmonian konserttiin. Tästä lähtee kevät.