Harmaita hiuksia, yhteen hioutuneita pariskuntia, eläkeläisrouvia, haparoivia askelia. Lasillinen sherryä väliajalla. Konsertin jälkeen rouva lähtee jonottamaan vessaan ja herra hakee sillä aikaa molempien takit. Kaivetaan hatut ja kaulaliinat hihasta, herra auttaa takin rouvan päälle ja lähdetään kotiin.
Lavalla joukko mustiin pukeutuneita muusikkoja tekee työtään. Ulkomaalaisen näköinen mies näyttää aina innokkaalta, soittaa selloa. Miehet lavan oikeassa laidassa kättelevät toisiaan, vaikuttaa sisäpiirin vitsiltä. En uskalla koskaan läpyttää käsiäni ennenkuin olen ihan varma, että kappale on soitettu loppuun.
Illan solisti oli sellisti Kian Soltani, eksoottisen näköinen intohimoisesti soittava nuori mies. Teos oli Lutoslawskin konsertto sellolle ja orkesterille. En ymmärtänyt paljoakaan, mutta solistin soittoa oli ilo seurata ja kuunnella. Mies soitti vielä encoren, joka oli hänen oma sävellyksensä.
Kun tamperelaiselle sanoo menevänsä Tampereen filharmonian konserttiin, kaikki kysyvät "Onko Rouvali?". Ei siis ollut, mutta näin hänet väliajalla, pieni mies, alaikäisen näköinen (sellainen, jolta Alkossa kysytään varmasti paperit), pörrötukkainen, hymyilevä, liikehti levottomasti. Orkesteria johti Elina Jukola, nuori hänkin. Nainen näytti merkkejä vasemmalla kädellään, yksi sormi pystyyn, kaksi, kolme, neljä ja viisi sormea. Soittajat onneksi tiesivät mitä tehdä.
2 kommenttia:
Eräs tuttuni, joka soittaa orkesterissa X, jota Rouvali silloin tällöin johtaa, sanoi, että Rouvali on ihana, häntä ei ole vielä suurten kapujen helmasynti, diivaus, pilannut.
Onnittelen matkakohteen valinnasta, jään odottelemaan kertomuksiasi. Afrikka on ehdottomasti suosikkimaanosani, monista eri syistä.
Muusikot eivät juuri kapellimestareita kehu.
Lähetä kommentti