keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Rokotukset

Työteveyshoitaja pisti molempiin olkavarsiini piikit: vasempaan tetanusta ja difteriaa, oikealle B- ja A-hepatiittia. Vasen käsi on kipeä vaikka otin Buranaa. Sanoin hoitajalle, etten ole käynyt työterveystarkastuksessa ja varasimme minulle ajan. Hoitaja kysyi "Mitä kokeita otetaan?". Luettelin litanian verikokeita ja mietin "Eikös kokeiden määrääminen kuulu ikäänkuin sinun tehtäviisi". Lähtiessäni sanoin "Otetaan vielä TSH". Minusta laboratoriokokeiden tutkiminen on uhkarohkeaa, sillä kun tarpeeksi tutkitaan, niin jotain usein löytyy.

Kun minut aikoinaan valittiin apulaislääkärin virkaan Kuopioon, sain kutsun työterveyshoitajan syyniin. Nainen uteli mitä syön aamiaiseksi. Olin liikuttunut, sillä kukaan ei ollut aiemmin ollut kiinnostunut siitä mitä aamulla ennen töihin lähtöäni nautin. Yleisesti ottaen Suomessa arvostetaan aamiasta kohtuuttoman korkealle. Lapsena mikään ei olisi aamulla maistunut, mutta sitä oppi vähitelleen pakottamaan itsensä syömään heti herättyä. Ruoka maistuisi parhaiten vasta pari tuntia heräämisen jälkeen, mutta silloin ei ehdi syödä. Monessa muussa maassa aamiainen tarkoittaa lähinnä kahvikupillista.

Eräs potilas sanoi olevansa kasvissyöjä. Hänestä ilmeisesti sekä kana että kala ovat kasviskunnan tuotteita, sillä tarkemmassa kuulustelussa kävi ilmi, että hän nautti aterioillaan niitä. Ehkä hän ei laskenut eläimeksi mitään, jolla on siivet tai pyrstö.

Nyt on pakko lopettaa, sillä televisiosta alkaa kohta ohjelma "Jäämeri 30 päivässä". Siinä Ville Haapasalo taittaa hankalaa matkaa, juhlii ja näyttää krapulaiselta puolestani.

4 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Olenkohan aiemmin meuhkannut täällä TSH:sta?

Minusta on oikeastaan aika käsittämätöntä, että Suomessa viitearvon yläraja on - tokikin vielä laboratoriokohtainen, heh - reippaasti päälle WHO:n suositteleman 2,5 ja vielä arvoa 10 pidetään meillä piilevänä vajaatoimintana...

Minulla oli kaksviitosena kilpirauhasen liikatoimintaa enkä tokikaan ottanut radiojodi"hoitoa" ;) Nyt 20 vuotta myöhemmin suunta on vajaatoimintaan päin. Huonoimmillaan TSH oli noin 6. Viimeksi se oli alle 3. Luultavasti hyvin pitkälti siksi, kun käytän Lugolin jodia ihon kautta parisen kertaa viikossa.

Saatan uskoa, että länsimaalaisilla ihmisillä on keskimäärin huutava pula jodista.

On mielenkiintoista, että japanilaiset saavat monikymmenkertaisen määrän jodia esim. suomalaisiin nähden - merilevistä - ja heidän keskuudessaan rintasyöpä on melko tuntematon sairaus. Hmmm...

Meidän äiti joskus tuputtaa minulle siskonmuksuille tekemäänsä kalakeittoa ja kysyn, että äiti, missä puussa kala taas kasvaakaan...Olen nääs vanhoilla päivilläni diskannut lihan ruokavaliostani eikä äitikulta sitä aina muista.



bert kirjoitti...

Siitä asti kun olen ollut tarpeeksi vanha päättämään omista ruokailuistani, olen melko pitkälti skipannut aamiaisen ja siirtynyt suoraan lounaaseen (jonka senkin syön huomattavasti myöhemmin kuin useimmat). Teetä saatan juoda jos siltä tuntuu. Ihan hyvin olen selvinnyt ja halvemmaksikin tulee.

Poikkeuksena tietenkin hotelliaamiaiset!

Heidi kirjoitti...

En uskalla laittaa lusikkaani tuohon TSH-soppaan.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Olenpa minä pelottava! ;)

Joskus tuntuu pahalta, kun joku ihminen ei saa kunnon apua lääkäriltä eikä osaa hakea sitä oikein muustakaan suunnasta.

Joskus taas kismittää, kun joku mukisematta kumoaa kitusiinsa lääkkeitä, vaikka muitakin mahdollisuuksia olisi. Esim. entinen työkaverini on syönyt nelikymppisestä saakka lääkkeitä verenpaineeseen ja diabetekseen.

Kumpikin vaiva on käsittääkseni niin elintapasairaus kuin olla ja voi.

Mikäs siinä, mutta kun lääkkeillä on aina sivuvaikutuksia. Ainakin pitkällä tähtäimellä.

Kyllä minä Heidi sinusta tykkään! :)