Kahden vuorokauden tuomio on suoritettu. Vaikka vankilassa tarjottiin
hyvää punaviiniä ja poronfilettä ja nukuttiin leveässä sängyssä, niin
oli hienoa astua ulos, kävellä kadulla, ajaa ratikalla ja ehtiä aiempaan
junaan kuin oli suunniteltu.
Ensimmäinen vuosi
puheenjohtajuutta on takana ja saman verran olisi vielä kestettävä.
Saimme kehuja kokouksesta (sihteeri ja minä). Tilaisuus ei kuulemma
ollut pönöttävä. Illallispuhettani pidettiin hauskana. Suunnittelin sen
hotellihuoneessa tunnin tauolla, joka mahtui vuosikokouksen ja
illallisen väliin. Puhuin tarjotun menun valinnasta. Olen kirjoittanut
asiasta jo aiemmin, mutta kertauksen vuoksi toistan sen. Vaihtoehtoja
oli kymmeniä. Ensin deletoin kaikki ruoat, jotka sisälsivät ankan maksaa
(sekoitin ankan ja hanhen, hanhen rasvamaksan nauttiminen lienee
epäeettistä). V (sihteeri) sanoi, ettei halua mitään, missä on vaahtoa,
sillä vaahdosta tulee mieleen sylki. Jostain syystä kaikenlaiset vaahdot
ovat nykyään muotia hienommissa ravintoloissa. Lopulta löysimme
maksattoman ja vaahdottoman ateriavaihtoehdon. Kerroin puheessani, että
minulta kysyttiin, rajoitetaanko viinien kaatoa. Ei missään nimessä.
Tuhlaamme kaikki yhdistyksen varat, seuraava yhdistyksen johto joutuu
rahapulan vuoksi rajoittamaan tarjoamuksia ja kaikki muistelevat
haikeudella kauttamme, jolloin sai humaltua rajoituksetta.
Eläkkeelle
jäävä tärkeä yhdistyksemme jäsen piti liikuttavan luennon ja yksi
abstraktipalkinnon saaja puhkesi onnen kyyneliin. Entinen pomoni piti
hienon luennon. Italialainen luennoitsija oli vaikuttunut, nähdessään
ihmisen kulkevan meren jäällä. Aamulla särki päätä. Junassa konduktööri
kuulutti "Hyvät kuljettajat". Nenäni on tukossa, mutta olen vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti