torstai 2. tammikuuta 2014

Vapaavalinta

Eräs työkaverini, gastroenterologi kertoi potilaasta, jolle hän oli tehnyt vatsan tähystyksen. "Ottaisin vielä vatsan ultraäänen" potilas sanoi. Joillakin ihmisillä on sellainen ajatus, että terveydenhuolto tarjoaa palveluja samaan tapaan kuin päivittäistavaraliike. Lääkäri joutuu olemaan se kelju tyyppi, joka kieltää vatsan sivelemisen ultraäänianturilla. Kun potilas katsoo, että hänen oma arvionsa tutkimuksen tarpeesta on parempi kuin ammattilaisen niin lääkärin usein kannattaa kuitenkin välttää ristiriidan kehittymistä (pääsee vähemmällä paperityöllä). Voi tietysti yrittää perustella kantaansa.

Maailma pyörii meidän ympärillämme. Se on luonnollista, sillä katsomme kaikkea omista lähtökohdistamme. Tai oikeammin perheemme kuuluu siihen ympyrään, jonka sisällä on se kaikkein arvokkain ja niinhän se täytyy olla. Kun potilaita joutuu siirtämään pois seurannasta, he epäilevät syyksi ikärasismia tai jotain muuta sortoa. Kroonisten sairauksien kohdalla yritän selittää, että kun joka vuosi tulee sanotaan vaikka 300 uutta potilasta, tuolloin kymmenen vuoden päästä on seurannassa jo 3000 potilasta (no osa vaihtaa paikkakuntaa ja jotkut menehtyvät, vaikka sairaus ei olisi erityisen tappava). Jos tätä menoa jatketaan mitkään resurssit eivät riitä. Tuolloin potilaat usein sanovat "Enkö minä kuitenkin voisi jäädä?"

Tämän vuoden alusta saa valita itse hoitopaikkansa. Suurin osa haluaa valita sen lähimmän, kun sinne on kätevintä mennä. Siinä mielessä muutos ei ehkä ole kovinkaan suuri. Kaikki sellainen missä ihmiset saavat valita on poliitikoille mieleen, sillä siitähän äänestäjätkin pitävät. Pitää saada valita lääkäri, hoitopaikka ja sepelvaltimoiden varjoainekuvaus.

Ne, jotka osaavat vaatia, saavat aina sen mitä toivovat. Yksityisestä terveydenhuollosta sen saa rahalla, julkiselta puolelta sitkeästi vaatimalla, soittamalla lääkärille ja nykyään yhä useammin laittamamalla sähköpostia suoraan ylilääkärille. 

Tätä kirjoittaessa piti oikein pinnistää, ettei kukaan vaan loukkaantuisi. Olen moneen kertaan pohtinut sitä, että miten erilaisia ihmiset ovat niin terveydenhuollossa kuin muutenkin. Jotkut vaativat minulle kaikki ja heti. Heitä on pieni vähemmistö, mutta heidät kyllä muistaa. Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä he ihan oikeasti aina saavat mitä pyytävät. Onko se sitten väärin? Ei kai, mutta hampaita kiristellen niitä lähetteitä välillä laadin ja vaatimuksia toteutan ja vähän kiroilenkin, mutta yksin huoneessani, kunhan ensin tarkistan, että ovi on tiukasti suljettu.

Terveyskeskuksessa työskennellessäni sinne saapui asiakkaita, jotka sanoivat, että otetaan kaikki kokeet. Laboratoriokäsikirja on sellainen entisajan puhelinluettelon paksuinen opus, joten (jos oikein muistan) pyysin senkan, pienen verenkuvan, munuaiskokeen, kolesterolin ja verensokerin. Saatoin sanoa potilaalle, että kaikki kokeet ovat erinomaiset. Meillä molemmilla oli hyvä mieli.

8 kommenttia:

Arttorius kirjoitti...

Kirjoita seuraavan kerran ilman pinnistelyjä kaikki mitä mielessä on, ei väliä vaikka joku loukkaantuisikin.

Blogisi olisi hyvää luettavaa joillekin ikirutisijoille, jotka ovat sitä mieltä etteivät saa julkisesta terveydenhuollosta riittävää hoitoa, koska ovat niin vanhoja/köyhiä/heikkoja/sorrettuja.

Merja kirjoitti...

Minuun meni joskus piru, kun pyydettiin kaikkia kokeita. Näytin laboratoriokäsikirjaa ja sanoin, että veri loppuu teissä keskun, jos kaikki otetaan, niin että mihinkähän kohdennettaisiin...

Kionaya kirjoitti...

Minä olen vissiin vähän pöljä, kun en ole ikinä ajatellut, että voisin pyytää/vaatia kokeita. Aina luottanut lääkärin päätöskykyyn. Lääkkeitä olen kyllä joskus ehdottanut, jos olen vieraan lääkärin kanssa joutunut tekemisiin.

AuvoT kirjoitti...

Nyt saa valita terveyskeskuksen? Löytyykö jostain nettipalvelu joka kertoo missä on pienimmän kuolleisuusluvun (onko se hyvä mittari?) terveysasema?

Timo Lampi kirjoitti...

Samaa mieltä A:n ekasta lauseesta.

Mä oon käynny 'samas paikas' lääkäris 51 vuotta, enkä koskaa oo ollu tyytymätön. Mut on opetettu siihe, et lekurin, etenkin iäkkäämmän, sana on laki.

Te lekurit kun "ette koskaan" kuule vitsejä ammatistanne, kerron yhen lyhyen: Mitä eroo on lekuril ja Jumalal?
Jumala ei koskaan luule olevansa lääkäri... *köh*

Joo, huono, mut se olikii Vaimon töissä kuulema... *Koitan väistää lyönnin...*

Heidi kirjoitti...

Kuolleisuuslukuun vaikuttaa todennäköisesti enemmän kaikki muu, kuten alueella asuvien ikä. Se lienee siis huono mittari. Hyviä merkkejä lienee mm. se että kaikki virat on täytetty.

Lasse kirjoitti...

Vanha nakkikioskivitsi 'kaikilla mausteilla - ei ole salviaa, korianteria eikä kurkumaa...' toimii siis näköjään terveydenhuollossakin. Arvostan Merjan piruilua!

Heidi kirjoitti...

Piruilu ei ole kuitenkaan välttämättä suositeltavaa.