Olin varannut molempiin suuntiin liput Pendolinoon. Takaisin tullessani paikkani sijaitsi vaunussa 10. Junavuorolla käytettiin kuitenkin "korvaavaa kalustoa", jossa yhteen pötkyyn oli kerätty ainoastaan kuusi parhaat päivänsä nähnyttä junavaunua. Tungin itseni istumaan täyteen loosiin. Konduktööri kulki tarkastamassa lippuja "Kaikesta huolimatta hyvää päivää!" hän sanoi, kun pisti päänsä täyteen hyttiimme. Tuona hetkenä tajusin, että nyt saan itse päättää vedänkö herneen nenään vai en. Minä sentään sain istua lämpimässä, kalju mies violetissa satiinipaidassa kuorsasi vieressäni ja juna toi meidät perille vaivaiset kymmenen minuuttia myöhässä.
FB:ssa kiertää runohaaste, jossa minulle annettiin runoilijaksi Hal Sirowitz. Nämä runot on poimittu kokoelmasta Äiti sanoi (Like 2000). Koska vaivauduin ne kertaalleen kopioimaan, niin voin yhtä hyvin laittaa tännekin. Olisi ehkä kiva kokeilla lukea näitä englanniksi.
Serenadi
Istuimme maanalaisessa niin lähekkäin,
että poliisi tuli luoksemme,
otti pamppunsa ,
asetti sen leukansa alle kuin viulun
ja oli soittavinaan meille serenadin.
Se oli sinä vuonna kun rakastimme toisiamme
niin paljon, että hän olisi voinut pidättää meidät sen
takia.
Irronnut käsi
Älä laita kättäsi ulos ikkunasta,
Äiti sanoi. Takaa voi tulla toinen auto
ja repäistä sen irti. Sitten isäsi täytyy
pysähtyä tuikata irronnut pala
takakonttiin ja ajaa sinut sairaalaan.
Käsivarsi ei napsahda takaisin paikoilleen
kuin kaukoputken osa. Lääkärin täytyy ommella se kiinni.
Et voi käyttää lyhythihaisia paitoja.
Et halua kenenkään näkevän tikkejäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti