Heräsin hätkähtäen yhdeksältä, join aamukahvit ja juoksin kampaajalle. Keskustelimme kampaajan nykyisestä sinkkustatuksesta, maajussille morsian ohjelmasta ja liikunnasta samalla kun kampaaja askarteli hiusteni parissa. Nyt hiusten väriä on kirkastettu, föönattu ja sen jälkeen latistettu villamyssyn alla.
Olen monta päivää suunnitellut puhelua vanhalle ystävälleni, joka oli soittanut minulle. Puhelu ei mahdu mihinkään väliin. Se vaatii aikaa, sillä se käsittelee monimutkaisia ihmissielun koukeroita. Milloin elämä meni tällaiseksi, ettei aikaa enää ole? Työelämä vaatii liikaa. Olen seurannut määrätietoisia ihmisiä, jotka kiipeävät koko ajan ylöspäin. He pitävät omaa sanomaansa kaikkein tärkeimpänä ja runnovat sen läpi samalla kun muut tuntevat voimatonta raivoa. On tietysti muunkinlaisia uraihmisiä, he keskittyvät kuuntelemaan toisten ehdotuksia ja ottavat ne tosissaan.
Lähden kohta Toijalaan. Saan siellä hyvää ruokaa ja pääsen saunaan. Kirjoitin tämän kiireessä, joten älkää olko liian kriittisiä. Niistän punaista nenääni kahden minuutin välein. Läppärin näppäimissä helmeilevät räkäpisarat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti