Hampurilaisviini

Eräs erikoistuva lääkäri sanoi lukevansa blogiani. En ole antanut hänelle blogini osoitetta, joten tieto on vaan levinnyt verkostomarkkinoinnin tavoin. Yritän unohtaa tilanteen ja jatkaa rohkeasti valitsemallani itseni häpäisyn tiellä.

Aamupimeässä nainen kaivoi taskulampun valossa taloni lehtikeräyslaatikkoa. "Etsin lukemista" hän sanoi laatikon uumenista. Kova täytyy olla ihmisen lukemisen tarve, kun ei malta odottaa päivän valkenemista. "Siitä vaan" sanoin lukijanaiselle ja lähdin töihin. Led-valon kirkas kiila jäi kiertämään syvän roskalaatikon pohjaa.

Roskiksia kaivelee usein toinenkin henkilö, hän ei kuitenkaan puhu mitään, eikä ole kiinnostunut lehdistä. Nainen on vetänyt hupun syvälle päähänsä. Naiseksi olen hänet päätellyt pienestä olkalaukusta. Huppupää käy roskiksen sisällön läpi hyvin systemaattisen oloisesti. Nainen kulkee pyörällä, jonka sarvista roikkuu sekalainen valikoima kasseja. Hänetkin tavoittaa roskikselta aamuhämärissä. Viime aikoina häntä ei ole jostain syystä näkynyt. Toivottavasti katoamisen taustalla on joku positiivinen elämänmuutos.

Luin Nyt-liitteestä jutun kolmen hampurilaisravintolan vertailusta. Minun alkoi tehdä mieli hampurilaista. Ostin jauhelihaa, jäävuorisalaattia, majoneesia, sipulia, sämpylöitä, suolakurkkua ja tomaattia ja valmistin erinomaisen hampurilaisen. Nautin sen etelä-afrikkalaisen punaviinin kera (Nederburg winemaster's reserve 2011 Edelrood, en ole varma, mikä tuosta litaniasta on viinin nimi). Oikein hyvä hampurilaisviini.

Sain Murakamin kirjan "Kafka rannalla" päätökseen. Välillä kirjassa oli lähellä coelhomaisuuden riski, mutta siitä onneksi selvittiin kuivin varpain. Suosittelen itseään etsiville nuorille miehille ja miksei myös keski-ikäisille naisille, jotka eivät säikähdä makrillisadetta.

Ostin Stockmannin alesta kaksi pokkaria, jotka ovat jo jonkin aikaa kiinnostaneet minua: Jeffrey Eugenides, Middlesex ja Joyce Carol Oates, Blondi. Molemmat teokset ovat uuvuttavan paksuja. Otan kirjat mukaani lomamatkalle, jonka teen helmikuussa.