Vapaavalinta

Eräs työkaverini, gastroenterologi kertoi potilaasta, jolle hän oli tehnyt vatsan tähystyksen. "Ottaisin vielä vatsan ultraäänen" potilas sanoi. Joillakin ihmisillä on sellainen ajatus, että terveydenhuolto tarjoaa palveluja samaan tapaan kuin päivittäistavaraliike. Lääkäri joutuu olemaan se kelju tyyppi, joka kieltää vatsan sivelemisen ultraäänianturilla. Kun potilas katsoo, että hänen oma arvionsa tutkimuksen tarpeesta on parempi kuin ammattilaisen niin lääkärin usein kannattaa kuitenkin välttää ristiriidan kehittymistä (pääsee vähemmällä paperityöllä). Voi tietysti yrittää perustella kantaansa.

Maailma pyörii meidän ympärillämme. Se on luonnollista, sillä katsomme kaikkea omista lähtökohdistamme. Tai oikeammin perheemme kuuluu siihen ympyrään, jonka sisällä on se kaikkein arvokkain ja niinhän se täytyy olla. Kun potilaita joutuu siirtämään pois seurannasta, he epäilevät syyksi ikärasismia tai jotain muuta sortoa. Kroonisten sairauksien kohdalla yritän selittää, että kun joka vuosi tulee sanotaan vaikka 300 uutta potilasta, tuolloin kymmenen vuoden päästä on seurannassa jo 3000 potilasta (no osa vaihtaa paikkakuntaa ja jotkut menehtyvät, vaikka sairaus ei olisi erityisen tappava). Jos tätä menoa jatketaan mitkään resurssit eivät riitä. Tuolloin potilaat usein sanovat "Enkö minä kuitenkin voisi jäädä?"

Tämän vuoden alusta saa valita itse hoitopaikkansa. Suurin osa haluaa valita sen lähimmän, kun sinne on kätevintä mennä. Siinä mielessä muutos ei ehkä ole kovinkaan suuri. Kaikki sellainen missä ihmiset saavat valita on poliitikoille mieleen, sillä siitähän äänestäjätkin pitävät. Pitää saada valita lääkäri, hoitopaikka ja sepelvaltimoiden varjoainekuvaus.

Ne, jotka osaavat vaatia, saavat aina sen mitä toivovat. Yksityisestä terveydenhuollosta sen saa rahalla, julkiselta puolelta sitkeästi vaatimalla, soittamalla lääkärille ja nykyään yhä useammin laittamamalla sähköpostia suoraan ylilääkärille. 

Tätä kirjoittaessa piti oikein pinnistää, ettei kukaan vaan loukkaantuisi. Olen moneen kertaan pohtinut sitä, että miten erilaisia ihmiset ovat niin terveydenhuollossa kuin muutenkin. Jotkut vaativat minulle kaikki ja heti. Heitä on pieni vähemmistö, mutta heidät kyllä muistaa. Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä he ihan oikeasti aina saavat mitä pyytävät. Onko se sitten väärin? Ei kai, mutta hampaita kiristellen niitä lähetteitä välillä laadin ja vaatimuksia toteutan ja vähän kiroilenkin, mutta yksin huoneessani, kunhan ensin tarkistan, että ovi on tiukasti suljettu.

Terveyskeskuksessa työskennellessäni sinne saapui asiakkaita, jotka sanoivat, että otetaan kaikki kokeet. Laboratoriokäsikirja on sellainen entisajan puhelinluettelon paksuinen opus, joten (jos oikein muistan) pyysin senkan, pienen verenkuvan, munuaiskokeen, kolesterolin ja verensokerin. Saatoin sanoa potilaalle, että kaikki kokeet ovat erinomaiset. Meillä molemmilla oli hyvä mieli.