perjantai 28. marraskuuta 2014

Tahdon

Istun nojatuolissani tukka pystyssä ja silmät vasta puoliksi auki. Radio toistaa eduskunnassa käytyä keskustelua tasa-arvoisen avioliittolain käsittelystä. On tietysti puolesta olevien kommentteja ja sitten niitä, joiden mielestä avioparilla saa olla korkeintaan yksi penis ja yksi vagina (ilmaus on varastettu Paholaisen asianajaja- blogista, linkki tuossa sivulla). Avioparin yhteenlaskettujen X-kromosomien määrän tulee olla kolme ja Y-kromosomeja saa olla yksi. Avioliitto on tarkoitettu lasten hankkimista varten. Avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Rakkaudesta ei paljon puhuta.

Tunnen ihania ja inhottavia homoseksuaaleja. Ystäväni ovat niitä ihania samaten tyttäreni. Eräs tunnettu homomies sanoi aikoinaan kuopiolaisessa pubissa siskolleni, että hän tekisi yhteiskunnalle palveluksen jos hirttäytyisi. Siskoni ei hirttäytynyt ja teki mielestäni siinä palveluksen läheisilleen ja yhteiskunnalle. Minulla on pitkäaikainen ystävä A, josta tyttäreni käyttää nimitystä äidin BGF (best gay friend). Kun vietän aikaa A:n kanssa, hän kiinnittää kaiken huomionsa minuun. Hän on ainoa mies, joka on sanonut minulle karttakaupassa "Et kai sinä vaan pitkästy".

Tasa-arvoisesta avioliittolaista on sanottu kaikki. Tuskin on sellaista näkökohtaa, joka olisi jäänyt huomiotta. Yllättävintä on, miten paljon tunteita asia on herättänyt. Olen ihan varma, että jos käy niin, että laki hyväksytään (niinhän lopulta käy, tänään, ensi vuonna tai sitä seuraavana), niin asiaan totutaan. Siitä tulee osa arkipäivää. Tasa-arvon toteutuminen on lopulta kaikkien etu ja lisää onnellisuutta ja avoimuutta.

6 kommenttia:

johnu kirjoitti...

Juuri näin <3

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki on todellakin aiheesta sanottu. Kunpa lapsen edusta pidettäisiin yhtä runsasta puhetta silloin kun suurennetaan luokkakokoja, vähennetään perhetukia, jätetään tukematta ensikoteja jne..todellisia epäkohtia kyllä riittää.
Sitten ihan toinen asia. Huomasin, että olit ottanut luettavaksesi Mika Waltarin Neljä päivänlaskua, mitä pidit? t hanneli

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Neljä päivänlaskua on aika alussa, sillä olen lähinnä kuljetellut sitä mukana ja lukenut kotona toista kirjaa. En osaa vielä sanoa oikein mitään.

Anonyymi kirjoitti...

Aah, ihanaa, että anonyymitkin saavat taas kommentoida. Melkein olen tikahtunut, kun en ole päässyt osallistumaan.

Kansalaisaloitteesta käydyssä keskustelussa on jaksanut hämmästyttää se, minkälaisia aivopieruja on käytetty 'perusteluina' tai 'relevantteina argumentteina'.

Jännitti lähes liikaa, mutta ihmisyys voitti. Me juotiin miehen kanssa oikeaa skumppaa.

Åboriginal

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ihanaa kun kommentoit taas. Olen kaivannut. Oli pakko laittaa hetkeksi peli poikki, sillä saamani palaute oli todella ilkeää.

Anonyymi kirjoitti...

Surullista, että joku tarvitsee ilkeyttä itsensä pönkittämiseen. Ei taida paljoa lohduttaa edes se, että yhdentekeviin kirjoituksiin tuollaiset tuskin voimiaan käyttävät. Täytyy olla jotain, mikä herättää tunteita.

Å