Minusta tuntuu, ettei silloin kannattaisi kirjoittaa, kun päivän tärkein tapahtuma on kissanhiekkatilauksen saapuminen. Kirjoitan silti, sillä kärsin kirjoittamiseen liittyvästä pakkomielteestä.
Postin mies kolisutteli hiekkataakan ylös portaita metallisilla kärryillä. Mies näpytteli pitkään pientä mustaa konetta, jonka näytölle hän käski minun kirjoittaa kuittauksen narun päässä roikkuvalla tikulla. Se ei näyttänyt edes etäisesti nimikirjoitukselta.
Tällaista elämä tulee olemaan: ennen lähdettiin kauppaan ihmisten ilmoille ostoksille, nyt kytätään kotona, milloin se tilattu tuote tuodaan. Mutta minkäs teet, kun tätä kissanhiekkaa ei enää saa Tampereen keskustasta. Kerttu ei millekään sekundahiekoille pissi.
Junaan unohdetut kengät ovat edelleen kateissa. Punaisten Vivian Vau koko 36 kenkien sijaan olisi löytynyt Manolo Blahnikit kokoa 41. Löytötavaratoimiston virkailija oletti kenkien jääneen Tampereelle, joka tuntuu aika epätodennäköiseltä, sillä unohdin ne Rovaniemen junaan, josta hyppäsin reippaasti nimenomaan tamperelaiselle asemalaiturille.
Ei ole mitään hätää, sillä onhan minulla 30 kiloa kissanhiekkaa. Koska netistä on halvinta tilata kaikkea vähintään 30 kiloa, alkaa "vierashuoneestani" muotoutua varasto. Säilytän siellä myös pahvilaatikkoa, jossa odottavat käyttöä puolen vuoden astianpesuaineet, jotka sain astianpesukoneen kylkiäisenä.
3 kommenttia:
Mitä sitä ei ihminen lemmikkinsä eteen tekisi. Minä tilaan netistä 7 kk annoksen koiran muonaa,kun sieltä sen varmasti saa!
Tyttäreni avopuoliso osti säästöpullon tiskiainetta. Kesti sitten yhtäkauan kuin avoliitto= 2 vuotta.
Tiskiaineen pituinen liitto kuulustaa jotenkin surulliselta. Eipähän tarvitse laittaa astianpesuainetta jakoon.
Punaiset kengät - näen sieluni silmin parin kauniita kenkiä matkustamassa junan penkillä! Väärä kuva, koska ne varmaankin roikkuivat naulakossa, pussissa.
"Ei ole mitään hätää, sillä onhan minulla 30 paria kenkiä." Arvasin lauseen loppuosan väärin!
Lähetä kommentti