Olen löytänyt sisäisen Primark-naiseni. En kysy "Onko tämä tuote ekologinen?" tai "Onko tämä tuotettu eettisesti?" kunhan se maksaa yhden punnan.
Museot ovat turistin ykköskohteita: kivat kahvilat, kaupat ja siistit vessat. Menen aina museoihin. Scottish National Portrait Gallery oli sitäpaitsi ilmainen ja mielenkiintoinen vaikka sen seinällä luulisi roikkuvan vain pölyyntyneitä, pönöttäviä tyyppejä. Museosta löytyi myös moderneja kiinnostavia muotokuvia ja valokuvia.
Kävin lounaalla tässä melko lähellä, trendikäs paikka. Söin pikkuruisen annoksen lohisalaattia ja join lasillisen valkkaria. Melkein vieressäni istui keski-ikäinen vähän liian tyylikäs mies koiransa kanssa. Hän otti välillä muovirasian laukustaan ja antoi jotain pienelle koiralleen. Aikansa istuttuaan mies sanoi "Daddy will take you home" ja koira vaikutti olevan mielissään.
Andrew Squarelle oli jäädytetty ympyrän muotoinen luistinrata, joka keskellä sijaitsi baari ja luistinvuokraamo. Kaikki näyttivät luistelevan sinisillä muovisilla lainaluistimilla. Pienimmät luistelijat työnsivät edellään oranssia kalaa, joka liukui mukavasti jäällä ja johon saattoi tukeutua.
Luin siitä, että vaikka nykyään ihmisten elämä on läpinäkyvää (minäkin avaudun matkastani), valehdellaan enemmän kuin koskaan ennen. Kaikki tämä oli kuitenkin totta.
1 kommentti:
Hotellien tapa kapaloida peitot on todellakin työläs. Mulla vastaava homma hotelleissa..
Kuinka viihtyisältä näyttää tuokin luistelurata. Ihmettelen aina suomalaisten kykyä tehdä kalseaa kaupunkikuvaa, kun maailmalla nämäkin, aika vahvasti suomalaiseen perinteeseen kuuluvat, osataan tehdä niin paljon houkuttelevammiksi. Oli sitten München, New York tai Edinburg. Mutta Helsinki, voi ei. Tosi kalsea neliö jonka ympärillä jätelavan näköisiä apurakennuksia. Ei mitään havupuuistutuksia jotka voisi koristaa valoilla. Ei mitään satumaisia pieniä kojuja, vain jääkuution näköisiä. Meillä halutaan palella kunnolla, sekä fyysisesti että sisältä. Anteeksi purkaus blogiisi...
Lähetä kommentti