Matkalla

Istun lentokoneessa matkalla Edinburghiin. Lähden kyseiseen kaupunkiin, sillä ihmisen pitää aina silloin tällöin lähteä johonkin.

Matkustaminen on vaivalloista. On pakattava tavarat matkalaukkuun, otettava ne pois laukusta, yksi kerrallaan, vaihdettava mekon tilalle farkut ja villatakin tilalle villapaita tai toisin päin. Kun lopulta suljet laukun ja kaadut sänkyysi, muistat adapterin, nouset ylös, etsit vimpainta eri paikoista ja löydät sen keittiön laatikosta, jossa sen ei pitänyt olla ja laitat laukkuusi. Luovut samalla jostain pikkujutusta, jota kuitenkin tulet tarvitsemaan matkalla.

Lentokoneessa teeskentelet nukkuvaa, lukevaa tai muuten vain nauttivaa matkalaista. Juot sitä mitä on tarjolla (kahvia ja mustikkamehua). Käyt vessassa.

Lentokoneessa myydään kaikenlaista tarpeetonta, jota et missään nimessä osta.

Jännität hieman millä pääset hotelliin, missä se lopulta on ja onko siellä huonetta sinulle.

Kun viimein asetut hotelliin, on pakko lähteä kaupunkia katsomaan. Kun astut ulos hotellin ovesta et tiedä mihin suuntaan lähteä. Hotellin respasta saatu kartta näyttää vain ”vanhan kaupungin”, museot, sillat, kirkot, linnan ja ravintolat.

Muutama päivä menee melko mukavasti, pelkäät ihan pikkuisen varkaita ja sitä ettet ymmärrä paikallista mongerrusta. Sitten pitääkin jo huolehtia, millä kyydillä pääsee lentokentälle. 

P.S. Tulin lentokentältä keskustaan ratikalla. Rahastaja naksautti lippuun reiän.

Huone löytyi! Respan mies toivotti tehvetulleeksi ihan nimellä ja  piti puolen tunnin esitelmän siitä mitä kaupungissa voi tehdä ja näytti minulle oleskelu- ja aamiaishuoneen.

Oleskeluhuonetta lämmittää takka, jossa "palavat" muoviset halot. Kylppäri on käytävällä, mutta se on ihan oma ja saan jättää sinne shampooni ja muut tilpehöörini.  Viihtyisää, ei välttämättä käytännöllistä, mutta niin  ystävällistä ja kotoisaa! (Sain hotellivinkin ystäviltä, jotka ovat majoittuneet tääällä monena vuonna.)