Satuin vahingossa näyttelyopastukseen, enkä olisi yksikseni ehkä kaikkea löytänytkään. Viikonloppuna pitää kiertää näyttely uudestaan. Opas kysyi tyhmyyksissään "Onko jotain kysyttävää?", jolloin eräs mies ryhtyi esitelmöimään Finlaysonin tehtaiden historiasta. Myöhemmin hän kertoi Väinö Linnasta vaikka kukaan ei edes kysynyt.
Aloitimme Rosa Liksomin näyttelystä, joka oli taiteilijalle tyypillisesti runsas: maalauksia, joissa eläimet hyökkäsivät ihmisten kimppuun, valokuvia, ryijyjä ja raanuja, legoja, täytettyjä lintuja, keinu (jossa sai keinua!) ja hajuvesipulloista tehty soma lamppu, johon voi lisätä oman hajuvesipullonsa (hajuvesihän eltaantuu vuosien mittaan). Jotain jäi varmaan mainitsematta.
Seuraavaksi katsoimme asfalttiin maalattua taidetta, sanataidetta ja kuvanveistäjä Pekka Kauhasen patsaita. Näyttelyyn oli rakennettu elokuvateatteri, jossa näytettiin kaksi Anssi Kasitonnin lyhytelokuvaa (pop corniakin kuulemma saa). Katsoimme tuokion Jonna Kinon videoteosta ja näimme hänen marmorityynynsä, joka näytti siis tyynyltä. Hannu Palosuo maalaa tauluja kahvisäkeille ja mustalle sametille. Rut Brykin keramiikka on niin kovin sympaattista. En viitsi kaikkea tänne raportoida, eikä sitä jaksaisi kukaan lukeakaan.
Ettei kenellekään tule paha mieli mainitsen vielä, että paljon töitä oli esillä muiltakin taiteilijoilta: Lars Nyberg, Ville Färsaaret, Jaakko Mattila, Pälvi Hanni, Jasmin Anoschkin ja Elina Brotherus.
Taiteen etsiminen ja löytäminen monesta eri tilasta oli jännittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti