Löysin eilen kirjoituskahvilan tai oikeastaan kahvilan terassin. No kirjoitin minä muutaman sanan. Tarjoilija ei osannut englantia (kahvi tarjoiltiin pöytään), eikä myöskään turisti-informaation nainen puhunut kieltä. Tilasin cappuccinon, jonka mukana tuli pari pikkuista kermatetraa. Voihan joku haluta lisätä maitokahviin kermaa.
Kirjasto oli maanantaisin kiinni, ostoskeskuksesta löytyi tyhjiä liiketiloja ja ihan keskustasta teki kuolemaa horsmaa kasvava Lichtspieltheater der Jugend. Kaupungissa toimii edelleen elokuvateatteri Cine Star, jossa elokuvat esitetään dupattuina. Sunnuntaina olisi voinut nähdä Mamma Mia 2 elokuvan alkuperäisversion, mutta ei näköjään muina päivinä. Voisihan se olla lystiä kuunnella kun Meryl Streep puhuu saksaa.
Söin kanahampurilaisen Kartoffel Hausissa, jossa sämpylä oli korvattu jonkinlaisella röstiperunaletulla. Ei se pahaa ollut.
Löysin leipomon.
Minulla ja asunnossa asuvalla pariskunnalla on erilainen aikataulu, välillä kohtaamme ja kerromme päivästämme. En päässyt eilen sisälle porraskäytävään, jonka ovi oli poikkeuksellisesti lukossa. Tungin avainta lukkoon, joka meni sinne, mutta ei vääntynyt mihinkään suuntaan. Kokeilin takaovea yhtä huonolla menestyksellä. Lopulta selvisi, että minulla oli erilainen käsitys siitä mikä on taka- ja mikä etuovi (molempiin on omat avaimensa). Näin jälkeenpäin mietin, miksen kokeillut toista avainta, mutta olin niin vakuuttunut siitä, että pihaovi on takaovi ja kadulle johtava ovi etuovi, ettei se tullut mieleeni.
On kuuma ja elämä on hidastunutta. Tuntuu kuin olisi kylpylälomalla ilman altaissa virumisen vaivaa. Tänään lähden pyöräilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti