torstai 5. heinäkuuta 2018

Pitkä viikko

Teen tällä viikolla viisi työpäivää sen nykyisen kolmen sijasta. Voi miten lyhyt viikonloppu onkaan.

Töissä tuli pitkästä aikaa palohälytys. Kukaan ei usko, että missään oikeasti palaa ja kaikki hakevat ensin kännykkänsä ja evakoivat vasta sitten itsensä. Kesällä on mukava laskeutua portaita palohälyttimen pärinässä, siirtyä ulos seisoskelemaan ja palomiehiä odottelemaan. He tulevat kiireettömästi kävellen, viipyvät hetken ja sanovat "Saa mennä takaisin sisälle" ja niin me palaamme työpöytiemme ääreen.  Potilaita ei ainakaan minulla enää siihen aikaan ollut.

Löysin kaupan, jossa myydään kosmetiikkaa halpaan hintaan. Ensin naamarasvan hinta puolitettiin ja sitten siitä vähennettiin vielä 20 prosenttia. Olen ostanut niin paljon rasvaa, että saatan selvitä ahkerallakin käytöllä pari vuotta. Purkit ovat ihania ja lupaavat enemmän  kuin koskaan uskaltaisin toivoa. Yövoiteen arvaa pakkauksen sinisestä väristä, teksti on monesti pientä pränttiä, Night Cream. Cream on melkein kuin dream. Silmänympärysvoiteen tunnistaa pienestä pakkauksesta ja kohtuuttomasta kilohinnasta. Tieto voiteen laadusta on tärkeä, ettei vahingossa levitä tuotetta väärään paikkaan ja pilaa ihoaan.

Mietin eilen pöydän varaamista ravintolasta. Teimme pöytävarauksen Kuopiolaiseen ruokaravintolaan Kuopio tanssii ja soi -tapahtuman aikaan. Ravintolasalissa ei ollut yhtään asiakasta, mutta onneksi kuitenkin kaksi tarjoilijaa. Jostain syystä tuntui vähän nololta. Minulla on tapana hävetä kummallisia asioita.

4 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Siinäpä yksi pohtimisen arvoinen asia: millaisissa tilanteissa häpeän.
Ennen häpesin hurjasti, jos tulin joskus vahingossa ilmaisseeksi, että olin tyytyväinen itseeni. Ikä on kyllä parantanut tästä.
Teen aina vieraita varten tosi paljon ruokaa, koska yksi kauhea häpeän aihe olisi se, että ruoka loppuisi kesken.

anumorchy kirjoitti...

Tuttu juttu tuo poytavaraus ravintolaan joka osoittautuikin tyhjaksi.
Mutt kylla olen nahnyt nolon tarjoilijankin kun on kysynyt tyhjaan paikkaan tullessamme etta onko varausta. Kasketty varmaan kysymaan aina.

sorvatar kirjoitti...

Työkaveri kertoi liukastuneensa ja nousseensa äkkiä ylös, ettei kukaan näe. Jokin aika sitten olisin ollut ystäväni kanssa ainoat katsojat harrastelijateatterissa.
Silloin vähän hävetti ajatus, että näyttelijät esiintyisivät kahdelle ja toisaalta kuvitelma siitä, kuinka kahdestaan olisimme yleisö. Kyseessä oli pitkä esitys(Tšehovia)

Heidi kirjoitti...

Pitää ryhtyä miettimään tuota häpeää. Suomalaisena häpeän jos tuon itseni liiaksi esille. Tosin en sina.