Lukeminen on jännä harrastus

Näin viime yönä unta, jossa pidin aloitteleville lääketieteen opiskelijoille jonkinlaista pienryhmäopetusta, jossa puhuin lääkärin työstä. Kun opiskelijat tulivat opetukseen makasin peiton alla yöpuvussa, mutta nousin sentään heti ylös. Sanoin heille "Harrastakaa jotakin". Opiskelijat halusivat heti tauolle.

Lukeminen on jännä harrastus, se täyttää helposti melkein kaiken vapaa-ajan. En ole oikeastaan koskaan laskenut sitä harrastukseksi, lukeminen vaan kuuluu elämään vähän kuin aamukahvi, sanomalehti ja kadonneet tavarat aamuun. Kirja johtaa toiseen, televisio-ohjelma ohjaa romaanin luo, lehteä lukiessa löytyy uutta luettavaa.

Katsoin Netflixistä dokumentin amerikkalaisesta iäkkäästä kirjailijasta, Joan Didionista. En ollut koskaan kuullut hänestä, mutta kiinnostukseni kirjailijaan heräsi ja lainasin kaksi Didionin elämänkerrallista teosta, Iltojen sinessä ja Maagisen ajattelun aika. Kirjailija kertoo niissä miehensä ja adoptiotyttärensä kuolemasta ja tapahtumien aiheuttamasta surusta hyvin rehellisesti. Kirjoissa käsitellään myös vanhenemista. Teokset löytyivät jostain syystä kirjastosta otsikon kirjallisuudentutkimus alta.

Kuuntelin eilen Siperiassa (vanhassa tehdaskompleksissa Tampereella) kun Rosa Likson haastatteli toimittaja Kimmo Oksasta romanikerjäläisistä. Mies on kirjoittanut eräästä romaniperheestä kirjan Ohikuljetut, kuvat on ottanut Heidi Piiroinen. Kirja on ulkoasultaan tosi hieno, ostin sen itselleni. Oksanen ja Piiroinen ovat seuranneet romanikerjäläisiä vuosien ajan, matkustaneet monta kertaa Romaniaan heidän perheitään tapaamaan. Kerjäläisten rahoja ei kerää mafia vaan niillä yritetään rakentaa perheelle siedettävää elämää Romaniassa.

Myin kirjallisuustapahtumassa Pirkkalaiskirjailijoiden kirjoja ja sain yhden kaupaksi (Anneli Kanto, Veriruusut). Seuraava myyjä asetteli kirjat uudella tavalla, hyvin houkuttelevasti ja sai myytyä kaksi kirjaa, joista toisen ostin minä.

Lähden ulos poimimaan askeleita.