perjantai 10. elokuuta 2018

Baikal Brothers Ky, Tampereen teatterikesä

Istuin eilen kuumassa teatterissa katsomassa kuumaa esitystä, Lea Klemolan ohjaamaa ja osin kirjoittamaa (tekstin tekijöiksi mainitaan myös Rosa-Maria Perä ja työryhmä) näytelmää Baikal Brothers Ky. Vaikka mekkoni tarttui reisiini, jalat puutuivat ja näytelmä kesti kolme ja puoli tuntia, niin nautin taidepläjäyksestä.

Baikal Brother Ky on ammattilaisten ja Teatterikorkeakoulun yhteistyö, joka aloitettiin matkustamalla Trans-Siperian junalla Baikal-järven saarelle, jossa ei ollut ohjelmalehtisen tekstin mukaan muuta nähtävää kuin muutama lehmä, koiria, kiviä, rantoja ja vinoja taloja. Sellaisessa ympäristössä luovuus kukoistaa.

Näytelmässä bändi lähtee kuvaamaan musiikkivideota surkeaan turistiresorttiin Olkhon saarelle. Matkaa johtaa Risto ja resorttia hänen veljensä Jukka. Pikkuveli Theon sielu on kateissa. Junamatkalla vessat ovat sotkuisia, aina joku suuttuu, matkanjohtajan tyttöystävä kaveeraa venäläishuorien kanssa ja matkakassa hukkuu. Lomakylässä meedio yrittää saada vangittua Theon sielun siniseen muoviämpäriin, nähdään valtava penis (sellainen pitää olla Lea Klemolan ohjauksissa), hävitetään ruumis ja kaikenlaista muuta, mitä lomakylissä voi sattua. Näytelmässä leikitellään varsin virkistävästi sukupuolella. Epäsovinnaista hulvatonta teatteria,  jota on totuttu näkemään Lea Klemolalta. Mukana oli nyt mahtavia nuoria näyttelijöitä. Koettiin tässä myös herkkiä hetkiä.

En osaa sanoa, miksi pidin tästä niin paljon ja tarvitseeko sitä sanoakaan. Moni katsoja poistui ennen esityksen loppua, koska oli menossa seuraavaa näytelmää katsomaan, ehkä jotkut pakenivat muustakin syystä. Kolme ja puoli tuntia oli hieman liikaa, kolme tuntia olisi ollut hyvä kesto tälle esitykselle, mutta voisihan olla, että silloin näitä tyyppejä olisi tullut ikävä.

Kuva: Okko Parviainen, Tampereen teatterikesä

2 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Minusta näytelmät ovat säännönmukaisesti ylipitkiä. Katsoja on fyysinen otus, joka puutuu pitkästä istumisesta. Kolme tai sitä pidemmät (Kristina från Duvemåla 4h) esitykset voisi lyhentää 2-tuntisiksi yhdellä väliajalla ja kaikki olisivat onnellisia. Varmaan näyttelijät myös. Laatukin saattaisi terävöityessään parantua.

Heidi kirjoitti...

Moni taideteos hyötyy tiivistämisestä, mutta kun tekijät rakastavat niin omaa luomustaan, etteivät henno jättää mitään pois.