Lapsilta kysytään vaikeita kysymyksiä kuten "Mikä sinusta tulee isona?" En muista mitä tuohon aikoinaan vastasin. Luultavammin opettaja tai mitä ammatteja lapset siihen aikaan tunsivat. Nykyään pienokaiset voivat vastata vaikka personal trainer, front-end kehittäjä tai bioanalyytikko, jotka ovat hyviä ammatteja kaikki. Tai huutaa uteliaalle tädille, että mitä se sinulle kuuluu.
Lapsilta udellaan myös poika- ja tyttöystävistä, siihen kannattaa vastata vastakysymyksellä "Miten on sedän sukupuolielämän laita?"
Velvollisuudentuntoinen uteliaisuus kohdistuu keväisin ja syksyisin koulutodistukseen, nykyään ihan pienille koululaisille ei anneta numeroita, joka helpottaa sukulaisten kanssa kommunikointia. Aikanaan kaikki lapset laitettiin tiukkaan numerojärjestykseen. Jyvät ja akanat (jyvien kuoret) erotettiin ajoissa toisistaan, jyvät menivät oppikouluun ja akanat kansalaiskouluun.
Inhosin ja häpesin lapsena sitä, että aikuiset hihittelivät tahattoman hauskoille jutuilleni. Ertyisen hauskaa oli silloin kun olin hyvin tosissani. Nykyään välillä suorastaan toivon naurua, mutta onnistun harvoin huvittamaan ketään.
Tähän voisi lisätä ne "Voi kun olet kasvanut!" ja "Miten se aika kuluukaan näin nopeasti!" huudahdukset ja siinä ovat sukulaisvierailujen kohokohdat alle kaksikymppisten osalta.
3 kommenttia:
Näitä kysymyksiä ei enää niin kysellä mitä aiempina vuoskymmeninä, mutta tuo lasten hassujen puheiden ja tekemisten kertominen lapsen läsnäolessa sattaa olla jopa lisääntynyt, kun lapsia on vähemmän ja he ovat perheissä keskipisteitä. Tuntuu aina niin nololta, kun katsoo lasta, josta ja jonka yli puhutaan. Olen tavannut lapsen, joka sanoi:"Älkää puhuku musta!" HYVÄ lapsi!
Eräs vanha koulukaverini lähetti minulle taannoin kuvan ystäväkirjan sivusta, olin täyttänyt sen noin 11 -vuotiaana. Olin muun muassa väittänyt, että toiveammattini on kampaaja. En ole oikeasti koskaan halunnut olla kampaaja, muutenkin vastaukseni näyttivät siltä, että ne olisi kirjoitettu lähinnä mallivastauksiksi siitä, mitä kuuluu 11-vuotiaana vastata. Olen myös väittänyt, että lempiaineeni on musiikki. Musiikki, joka tuotti lähinnä toistuvia nöyryytyksiä muiden edessä tehtävien pakollisten laulukokeiden vuoksi ja josta en oikeasti pitänyt juuri siitä syystä, enkä ole myöskään lainkaan musikaalinen. Olen myös väittänyt, että minua kiinnostaa erityisesti "koirat ja muut eläimet", vaikka sen ikäisenä olen vielä kuollakseni pelännyt sekä koiria että monia muitakin isompia eläimiä.
Rehellisintä oli ehkä se, että olin kirjoittanut pelkääväni sotaa, käärmeitä ja hämähäkkejä. Tosin käärmeitä en muista pelänneeni ennen kuin sellainen melkein tappoi koirani vähän aikaa sitten, en ollut koskaan edes tainnut nähdä käärmettä lapsena.
Ihminen haluaa kuulua joukkoon. En todellakaan tiennyt tuolloin mitä halusin, enkä oikein tiedä vieläkään. Ja saattaahan olla, ettei kannata olla rehellinen vaikka siihen aina kannustetaan.
Lähetä kommentti