Olen palannut koppiini, jossa lisäkseni on työpöytä, tietokone, tutkimuspöytä, työtuoli (jota on vaikea säätää), kaikenlaista välineistöä ja kaksi tavallista tuolia (toinen potilaalle ja toinen mahdolliselle omaiselle). Seinällä roikkuu vanha taidenäyttelyjuliste, jossa lukee Kesän kaipuu.
Sulkeudun koppiini aamuisin ja sytytän ovenpieleen punaisen valon.
Uutta, mutta ei yllättävää, on se, että tietokoneen näytön vasempaan yläkulmaan lävähtää monta kertaa tunnissa teksti, jossa ilmoitetaan yhteyden katkenneen. Kun painaa ookoota, yhteys toimii taas. Ensimmäisenä päivänä luulin ongelman olevan väliaikainen, tänään ymmärsin, että se onkin sitkeää sorttia, niin kuin tällaiset tuppaavat olemaan.
Kahvihuoneen ikkunasta sisälle lentää nälkäisiä ampiaisia. Ikkunaan kiinnitetty mittari ilmoittaa ulkolämpötilaksi -65.8 astetta.
Ylilääkärimme täytti viisikymmentä, joka tuli minulle täytenä yllätyksenä, sillä luulin hänen iäkseen hieman reilu neljäkymmentä. Saimme täytekakkukahvit.
1 kommentti:
Mä tein 18v työtä mustassa, likimain pilkkopimeässä kopissa, jossa oli ikkunat vain pimeälle näyttämölle, siis huonoimmillaan. :D
Lähetä kommentti