torstai 30. elokuuta 2018

Adressi

Kun katsoin aamulla peiliin, huomasin että etuhiuksissani roikkui muovinen sinivalkoinen hammastikku. Oli aika pestä hiukset.

Isäni täyttää tänään 88-vuotta. Hän kiipeää edelleen tarvittaessa mökin katolle. Isäni asensi yhdessä äitini kanssa tänä keväänä mökin terassille lasituksen. Isäni on elänyt esimerkillisen terveellistä elämää, ei ole koskaan tupakoinut, hän on nauttinut alkoholia vain kohtuullisesti ja lenkkeillyt tunnollisen säännöllisesti. Juokseminen on vähän vastentahtoisesti vaihtunut reippaaksi kävelyksi. Isä punnertaa, lankuttaa, makaa matolla, kuuntelee musiikkia ja hoitaa kukkapenkkejään. Vanheneminen on tehnyt hänelle hyvää, sillä nuorempana hän oli äkäinen.

Ystäväni äiti kuoli ja päätimme toisen ystäväni kanssa lähettää adressin. Adressi on A4 kokoa oleva kaksiosainen kortti, jonka kanteen on kuvattu kukkia tai maisema. Äitelä kuva on koristeltu joko kullalla tai hopealla ja sen selkämyksessä roikkuu punottu nauha. Adressista menee rahaa Punaiselle ristille, Kirkon ulkomaanavulle, sotaveteraaneille, sydän- tai syöpäpotilaille. Kansien sisältä löytyy kolme vaihtoehtoa, uskonnollinen lause, maallinen runo tai tyhjä runosivu. Toiselle sivulle on piirretty viiva vainajan nimeä varten, jonka alla lukee "muistoa kunnioittaen". Ostin Punaisen ristin adressin. Heitimme uskonnollisen lauseen paperinkeräykseen ja valitsimme maallisen (Kari Rydmanin tekstiä laulusta "Niin kaunis on maa").

Miksi adressit ovat niin rumia? Voisiko joku taho painattaa tyylikkään, modernin version adressista? Tarvitsevatko kuolleen omaiset kiiltäviä sivuja, mauttomia maisemakuvia tai kukkapuskia? Voisin kohdistaa toiveeni vaikka Punaiselle ristille mattapintaisesta tyylikkäästä adressista, jonka kanteen voisi painaa vaikka suomalaista maalaustaidetta.


2 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Olipa riehakas alku :D Sinua ei selvästikään vaivaa liiallinen peiliinkatsomis-syndrooma. Minun pitäisi vähentää sitä noin 90 %. On mitä vähentää, valitettavasti. Pelkäänkö naaman katoamista vai mikä siitä tekee noin kiinnostavan? Ei ainakaan tämä naama.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kyllä peiliinkatsomis-syndrooma minuakin vaivaa. Epäilen, että hammastikku oli jotenkin kulkeutunut sänkyyni ja sieltä hiuksiini.