Näytelmä on monologi, jossa Kikkaa esittää Pia Andersson ja hän tekee sen hyvin. Kikka Fun Club kertoo vain viihdetaiteilijan urasta, ei yksityiselämästä, joten paljastuksia ei näytelmässä kuulla. Esityksessä nähdään osittain nauhalta Sabatti ohjelman taltiointi vuodelta 1990 (osittain ohelma esitetään nukeilla). Ohjelmassa toimittajat Anu Panula ja Tapani Ripatti haastattelevat Irwiniä, Pasi Kaunistoa ja Kikkaa. Haastattelijat ja Irwin vihjaavat Kikan olevan tyhmä "hänellä on kaikki hartioiden alapuolella". Maailma on muuttunut (onneksi) siinä määrin, ettei tällaista ohjelmaa voitaisi enää tehdä, eikä kukaan jaksaisi katsoa moista soopaa. Tietty Irwin ja Kikka ovat jo kuolleetkin.
Kikka on näytelmässä suorastaan femisnistinen ikoni ja Näin syöksyy sukkula venukseen on laulu aktiivisesta naisesta, joka ei ole vain halun kohde vaan toimija.
Julkisuudessa esiintyvä nainen on on usein liian lihava, liian vanha, liian meikattu, pukeutuu liian paljastavasti tai nuorekkaasti. Naisen esittämä asia ei ole ensisijainen juttu vaan vääränlainen naiseus.
Monologi herätti ajatuksia omasta ajastamme ja Johanna Tukiaisesta, josta on tullut kaikkien sylkykuppi ja johon suhtautuminen ilmentää naisvihaa. Ihmiset menevät Tukiaista katsomaan saadakseen huutaa hänelle loukkauksia.
Kikan fanittaminen ei edustanut hyvää makua ja makuhan jakaa meidät ihmiset luokkiin, eikä ainoastaan raha.
Ennen väliaikaa oli pitkä oopperamainen jakso, joka välillä vähän puudutti. Toisaalta näytelmä ei olisi tarvinnut ollenkaan väliaikaa, sillä toinen puolisko oli hyvin lyhyt ja esityksen intensiteetti kärsi tauosta. No milloin ne kuohuviinit olisi sitten myyty?
Näytelmän lopussa kuului katsomon takaosasta "Laula edes yksi Kikan laulu kokonaan kun me on tultu Oulusta asti!"
Kuva: Marko Mäkinen, Tampereen teatterikesä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti