Istuin jälkeläiseni P:n kanssa kahvilla Laukontorilla. Hätkähtelin ja huidoin ampiaisia, jotka uskaltautuivat reviirilleni. Olin lukenut lehdestä, että ampiaisia on kaksikymmentäkertainen määrä tavanomaiseen ampiaistilanteeseen verrattuna (kammoan jo sitä tavanomaista määrää). P sanoi, että ampiaiset ovat tähän vuodenaikaan nälkäisiä. En ole koskaan täysin toipunut siitä kun näin ampiaisen popsivan ahneesti palvikinkkua. Jos jollekin kelpaa palvikinkku niin miksei auringossa paahdettu ihmisen liha.
Laukontorin lokit olivat P:n mukaan poikasia. Eräs itsestään suuria luuleva lokki ärhenteli lajitovereilleen ja ajoi ne kahvilan ylle pingotetun markiisin päältä ja jäi sinne yksikseen odottelemaan torin sulkeutumista.
Näimme kaksi naakkaa, jotka liikkuivat kimpassa. Saatoivat ne olla jotain muitakin lintuja, mustia keskikokoisia. Pienet harmaat linnut hyppivät sievästi torin kivetystä pitkin pullanmuruja pyydystämään.
Eksoottisen näköinen miesporukka lauloi ihan ex tempore jotain latinoiskelmää. He olivat kiinnittäneet vaatteisiinsa hakaneuloilla kortit, joissa luki Artist ja Tampere Theatre Festival 2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti