sunnuntai 26. elokuuta 2018

Lukeminen on jännä harrastus

Näin viime yönä unta, jossa pidin aloitteleville lääketieteen opiskelijoille jonkinlaista pienryhmäopetusta, jossa puhuin lääkärin työstä. Kun opiskelijat tulivat opetukseen makasin peiton alla yöpuvussa, mutta nousin sentään heti ylös. Sanoin heille "Harrastakaa jotakin". Opiskelijat halusivat heti tauolle.

Lukeminen on jännä harrastus, se täyttää helposti melkein kaiken vapaa-ajan. En ole oikeastaan koskaan laskenut sitä harrastukseksi, lukeminen vaan kuuluu elämään vähän kuin aamukahvi, sanomalehti ja kadonneet tavarat aamuun. Kirja johtaa toiseen, televisio-ohjelma ohjaa romaanin luo, lehteä lukiessa löytyy uutta luettavaa.

Katsoin Netflixistä dokumentin amerikkalaisesta iäkkäästä kirjailijasta, Joan Didionista. En ollut koskaan kuullut hänestä, mutta kiinnostukseni kirjailijaan heräsi ja lainasin kaksi Didionin elämänkerrallista teosta, Iltojen sinessä ja Maagisen ajattelun aika. Kirjailija kertoo niissä miehensä ja adoptiotyttärensä kuolemasta ja tapahtumien aiheuttamasta surusta hyvin rehellisesti. Kirjoissa käsitellään myös vanhenemista. Teokset löytyivät jostain syystä kirjastosta otsikon kirjallisuudentutkimus alta.

Kuuntelin eilen Siperiassa (vanhassa tehdaskompleksissa Tampereella) kun Rosa Likson haastatteli toimittaja Kimmo Oksasta romanikerjäläisistä. Mies on kirjoittanut eräästä romaniperheestä kirjan Ohikuljetut, kuvat on ottanut Heidi Piiroinen. Kirja on ulkoasultaan tosi hieno, ostin sen itselleni. Oksanen ja Piiroinen ovat seuranneet romanikerjäläisiä vuosien ajan, matkustaneet monta kertaa Romaniaan heidän perheitään tapaamaan. Kerjäläisten rahoja ei kerää mafia vaan niillä yritetään rakentaa perheelle siedettävää elämää Romaniassa.

Myin kirjallisuustapahtumassa Pirkkalaiskirjailijoiden kirjoja ja sain yhden kaupaksi (Anneli Kanto, Veriruusut). Seuraava myyjä asetteli kirjat uudella tavalla, hyvin houkuttelevasti ja sai myytyä kaksi kirjaa, joista toisen ostin minä.

Lähden ulos poimimaan askeleita.

4 kommenttia:

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Lukeminen on ihan parasta!!
Ennen internettiä luin repullisen kirjoja viikossa, nyt koetan lukea edes yhden kirjan viikossa, sellaisen paksumman.

Meillä täällä Lahdessa on kaupunginosa (todella pieni) nimeltä siperia. :D

Mukavaa tulevaa viikkoa sulle sinne!!

Anonyymi kirjoitti...

Kirjailijoiden (oma)elämäkerrat menevät kirjastossa kirjallisuudentutkimuksen alle, lääkäreiden (oma)elämäkerrat lääketieteeseen jne.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Tuo on minulle yllätys. Selvisipä tämäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Linkistä ykl.kirjastot.fi
pääsee tarkastelemaan yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmää.

Pääluokassa 9. HISTORIA, on luokka 99. Henkilö- ja sukuhistoria.
Sen on 99.1 Elämäkerrat. Muistelmat,
joka puolestaan jakaantuu vielä useisiin pienempiin luokkiin.
Esim. 99.11 Filosofit. Psykologit
tai 99.18 Kielitieteilijät. Kirjallisuudentutkijat.
Luokasta 99.15 löytyvät luonnontieteilijät ja lääketieteen edustajat.

Kirjailijoiden elämäkerrat (henkilöhistoriat) ovat tosiaan luokassa 86. KIRJALLISUUSTIEDE.
Kirjailijat on luokiteltu käyttämiensä kielten mukaisesti, esim. brittikirjailijasta kertova teos on luokassa 86.5 Englanninkielisen kirjallisuuden historia ja tutkimus, mutta amerikkalainen kollegansa onkin sijoitettu alaosastoon 86.53 Amerikan englanninkielisen kirjallisuuden historia ja tutkimus ��