Tässä kaupungissa sijaitsee näytelmäkirjailija ja runoilija Heinrich Kleistin museo. Kleist syntyi Frankfurt Oderissa 1777. Mies oli kiinnostunut filosofiasta ja oli tietysti synkkämielisyyteen taipuvainen, niipä hän ampui itsensä 1811 ammuttuaan sitä ennen parantumattomasti sairaan Henriette Vogelin. Kirjailija koki omakseen lauseen ”Tieto on turhaa ja toiveet turhia”, joka on kuulemma alunperin Immanuel Kantin ajatus. Minäkin alan kuulosta parantumattomalta optimistilta Kleistiin verrattuna. Kivasti laitettu museo, jossa olisi pitänyt osata saksan kieltä.
Paikallisessa taidemuseossakin puhuttiin ainoastaan saksaa. Tukahduttavan kuuman rakennuksen seinillä roikkui saksalaisen Doris Zieglerin maalauksia ja tussipiirroksia. Monet niistä kuvasivat laitoksessa asuvia vanhuksia jotenkin hienon rujolla tavalla. Taitelija itse oli paikalla ja sanoin hänelle "I liked your paintings".
Söin viimeistä kertaa Nirwana -nimisessä intialaisessa ravintolassa lounasta, intialainen ruoka sopii ihmeen hyvin piinahelteeseen. Lounasta tarjotaan jostain syystä klo 17 saakka ja se maksaa 6.50. Join kahvit kahvila Bellinin terassilla ja illalla nautin vielä kasvispitsan Slubicen puolella. Pitsan täytteenä oli mm. ylikypsää parsakaalia. En voi suositella. Vilkaisin ennen tilaustani viereisen pöydän annoksia, jotka olivat kasvavan nuoren miehen unelma: valtaville lautasille oli kasattu mojova määrä ranskalaisia perunoita, lihaa ja makkaroita.
Hävitin yhden kommentin, en ymmärrä miten. Kiitos kuitenkin kommentoinnista.
1 kommentti:
Tervetuloa takaisin tampereelle!!
Lähetä kommentti