En ole käynyt koko kesänä elokuvissa, joten tänään ryömin suoraan töistä katsomaan Mamma Mia musikaalin kakkososaa. Pidin elokuvasta vaikka olihan se kevyttä höttöä. Vähän kuin mansikkakakku. Ei sitä kannata syödä ihan joka päivä.
Omalla tavallaan elokuva oli suorastaan feministinen vahvoine naisineen. Siitä kiitokset.
Cherin plastiikkakirurgien ja botox-injektioiden jähmettämää naamaa oli kuitenkin kiusallista katsoa. Olisiko Meryl Streepin pärställekin tehty jotain? Miehet olivat sentään saaneet rupsahtaa rauhassa. Vanheneminen on kiusallista, rumaa ja epäseksikästä, joten onhan sille tehtävä jotakin.
Tuttuja lauluja, tanssia, romantiikkaa, onnen kyyneliä, merta ja aurinkoa. Ja jokaiselle löytyy tietenkin joku, jonka kanssa kävellä käsi kädessä. Mitä muuta stressattu ihminen tarvitsee, korkeintaan vähän salmiakkia.
1 kommentti:
Olemme aatelleet täysin samoin, itse tosin sanoin leffaa kermakakuksi. Cher oli lähinnä irvokas näky,kaikkea muuta kuin kauniisti vanhentunut leidi. Sana balsamoitu tuli lähinnä mieleen. Nautin leffasta silti, mutten välitä nähdä sitä enää toiste.
Lähetä kommentti