Vietän vapaapäivää. Kaikkein eniten haluaisin kirjoittaa tai editoida käsikirjoitustani, silti välttelen työn aloittamista kaikin keinoin. Kävin suihkussa, pesin vessan, luin sanomalehden, luin romaania, ihmettelin maailmanmenoa, siivosin Kertun hiekkalaarin. Kohta lähden Metsoon. Rakastan tuota kirjastoa.
Yläkerran uudet asukkaat remontoivat kotiaan iltamyöhään. Jostain syystä remontin äänet eivät ärsytä minua vaan tuntuvat jotenkin kotoisilta. Pidän kerrostalon kopinoista, suhinoista, huonosti erottuvista lauseista, jopa roska- ja aura-autoista. En siis ole erityisherkkä. Kaikki taiteilijat ovat erityisherkkiä ja koulukiusattuja, joten en ole taiteilija. Ajatus koulukiusatuista taitelijoista perustuu taiteilijahaastatteluihin, joita olen lukenut.
Kaupungilla liikkuu nykyään suoraselkäisiä tyyppejä kuin jotain uutuustuotteita liukuhihnalla. Kun tarkemmin katsoo niin he seisovat sähköpotkulaudoilla. Aamulla seitsemältä, kun poljen töihin, kippaa pakettiauto ladatut kulkuvälineet riviin jalkakäytäville. En vastusta uusia kulkuvälineitä, mutta toivoisin, että niitä käyttävät kaupunkilaiset noudattaisivat liikennesääntöjä.
Kaikkein vaarallisin kapine on auto ja ihminen sen ratissa.
4 kommenttia:
Sähköpotkulaudoilla näkee yleensä hyväkuntoisia nuoria. Tukholmassa näin bisnesmiehen kuin suoraan muotilehden kannesta. Paras näky oli Helsingin Kalliossa: kaksi aika karua elämää nähnyttä kundia samalla laudalla, toisella sätkä suupielessä, toisella kädet etummaisen olkapäillä. Siinä he kiisivät ohitse, istuin raitiovaunussa.
Minulla sama, tykkään asua kerrostalossa. Yksin ollessakaan ei pelota, kun ympärillä on muita ja jotain vienoja asumisen ääniäkin kuuluu.
Lapsena syrjäisessä maalaistalossa asuessani kadehdin kaupunkilaisia ja heidän kerrostalohuoneistojaan mukavuuksineen. Aikuiselämässä olen asunut pienkerrostalossa, useammassa rivarissa ja omakotitalossa isoine pihoineen ja nyt vihdoin lapsuuden unelmassani, korkeassa kerrostalossa, jonka ympärillä on iso toisten hoitama piha ja kaupat sekä bussipysäkki aivan vieressä. Vielä vanhempana, jos liikuntakyky heikkenee, asuisin mielelläni kauppakeskuksen yläkerrassa, josta voisin ajella hissillä kauppaan, lounaspaikkaan ym. palveluihin.
Minua nuo sähköpotkulaudat hieman pelottavat. Espanjan loma-alueella nuoret suihkivat niillä niin varomattoman oloisesti. Heillä tietenkin reaktiot hyvät eli pelkoni turha.
Olen ajatellut, että melkein kaikki suomalaiset haluavat asua omakotitalossa, minäkin olen asunut. Nyt kuitenkin kerrostalo on paras.
Minustakin on tuntunut, että olen mieltymyksineni yksin. Kerrostaloasunnon edessä aivan kuulee sanan 'vain'.
Lähetä kommentti