perjantai 1. lokakuuta 2010

Espanja lyhyessä ajassa


27.9.2010

Istun Pirkkalan lentoaseman nuhjuisen kakkosterminaalin baarissa ja siemailen Cavaa lääkkeeksi lentopelkoon. Cava maistuu paheelliselle, kello on puoli yksitoista. Ajan lentokentälle taksilla, kilometrihintaa taksimatkalle kertyy melkoisesti verrattuna Ryan Airin lennon hintaan. Laadussa taksi voittaa. Ryan Airilta tuli viesti, jossa selkeästi ilmoitettiin matkatavaroiden painorajat ja se seikka, että käsimatkatavaroita saa olla vain yksi. Siitä huolimatta alkaa melkoinen sählääminen kun matkustajat yhdistelevät laukkujaan ja siirtävät tavaroitaan laukusta toiseen.

Syön letokoneessa läpimän sämpylän ja juon pikkuruisen muovipullon valkkaria. Jostain syystä lentokoneessa on lähes aina tarjolla kehnohkoa ranskalaista chardonnea viiniä. Ahtaassa tilasssa on hankala olla. Ei se mitään: kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat. Malagassa P. on vastassa. Tuntuu mukavalta. Annan hänelle synttärilahjan ja halaan. M. on laittanut taivaallista paellaa, paikallisesta kaupasta saa tuoreita äyriäisiä, paahdettuja paprikoita ja lientä, joka antaa paellalle ihanan maun.

28.9.

Herään aikaisin ja seuraan patiolta kuinka kovan oranssi aurinko nousee vauhdilla taivaalle. Kaikki tapahtuu täällä nopeasti. Syömme aamiaisen ulkona. P. tuo leipomosta tuoreita sämpylöitä. Leikimme Serranon perhettä: ääntä pitää korottaa ja puhua toisten päälle.

Käymme bussilla Malagassa, bussi maksaa vain 1.4 e. Katselemme nykytaidetta Centro de Arte Contemporáneo- museossa. Siellä on mm. brittiläisen Dexter Dalwoodin maalauksia (siunattu googletus). Taulut liittyvät kulttuurin ja politiikan merkkihenkilöihin ja yritämme muistaa kuka kukakin on. Kaupunkireissun jälkeen makaan uimapatjalla talon pienessä uimaaltaassa.

29.9.

Suoritamme edelleen turistillisia askareita makaamalla uimarannalla varjon alla huolellisesti rasvattuina. Illalla syömme ulkona. Ruokalajit tulevat hämmästyttävässä järjestyksessä, viimeksi kun olemme jo syöneet lähes kaiken tilaamamme ruoan, tulee viinipullo.

Patiolta näkyy kirkas tähti, joka on kuulemma Jupiter. Minä uskon, koska olen niin tyhmä.

30.9.

Käymme Benagalbonin (en ole varma nimestä, tuskin tekään sitä tiedätte) kylässä. Paikallisessa kahvilassa istuksii oluella ja kahvilla harmaahapsisia herroja, ei yhtään naista. Seinällä olevassa taulussa kielletään äänekäs Dominon peluu. Niin me tekstin loistavalla kielitaidollamme tulkitsemme. Miehet saavat kahvilarouvalta peliluvan ja naamat loistavat kuin lapsukaisilla karkkipäivänä. Pelaajat ovat melko äänekkäitä. Minulta on varmaan mennyt jotain ohi Domino-pelistä, miten se voi olla noin innostavaa?

Etsimme A:lle kolmatta päivää postimerkkejä. Espanjassa on todennäköisesti helpompi hankkia puoli kiloa heroiinia kuin lähettää merkillä varustettu postikortti. Lopulta löytyy kauppa, jossa lukee Tabac ja joka sattuu poikkeuksellisesti olemaan auki ja josta kyseiset hyödykkeet eivät ole loppuneet.

Isäntäväelläni on logistinen ohjelma, jossa on kaikkien vieraiden lähtö ja tuloajat. P. tuntee reitin lentoasemalle kuin omat uimahousunsa.

1.10.

Koneessa on sietämätöntä istua. Ensin kökötän jalat sievästi vierekkäin. Tekee mieli vaihtaa asentoa. Hivutan vasemman jalkani oikean päälle. Jalat mahtuvat juuri ja juuri tuohon olotilaan. Koivet puutuvat. Vaihdan vaivalloisesti alemmman alaraajani ylemmäksi ja toisinpäin. Varioin tähän tapaan vajaan viiden tunnin ajan. Istuimia ei saa kalllistettua. Nojaan takaraivoni selkänojaan, tämä vaatiin niskan jännittämistä. Hartioita alkaa pakottaa. Avaan pöytälevyn eteeni ja yritän asettaa pääni siihen, otsa ylettyy vain edellä olevan istuimen selkänojan yläosaan. Laitan pöydän takaisin paikoilleen.

Lentoemäntä kulkee pitkin käytävää ja kauppaa tupakkaa ja sen jälkeen arpoja, joilla voisin voittaa miljoonan ja Ryan Airin lentoja. En halua arpaa.

Kotona on korkea pino postia. Avaan Tampereen kaupungilta saamani kirjeen. Minulla ei ole todettu rintasyöpää. Käyn syömässä siskonmakkarasoppaa läheisessä kahvilassa, en jaksa itse laittaa ruokaa. Nukuin aikaisen lähdön vuoksi viime yönä kolme tuntia.

6 kommenttia:

Celia kirjoitti...

"Käymme Benagalbonin [--] kylässä"

Jos tarkoitat Benalmadenaa, niin kaikkihan Aurinkorannikolla käyneet tietävät sen. :)

Heidi kirjoitti...

Benagalbon is within the municipality of Rincon de la Victoria and is just two kilometres inland from the beaches at Rincon sanoo rakas google.

Celia kirjoitti...

Google on ihmeellinen. Sen avulla pystyy tarkistamaan miltei mitä tahansa, jota ei muista ihan varmasti. :)


Miten me olemme selvinneet ennen Googlea! ;)

Divine kirjoitti...

Malagassa, jonkin verran keskustasta itään (Benalgaboniin päin), ihan rannassa, on uskomaton kalaravintola nimeltä El Tintero. Tarjoilijat tuovat keittiöstä annoksia, ja huutavat niiden nimiä. Asiakkaat nostavat kiireesti kätensä, jos haluavat kyseisen annoksen itselleen. La gamba la gamba la gamba! Kakofonia on melkoinen.

Ruokailun loputtua erillinen laskutarjoilija laskee lautasten (ja olutkannujen ja viinipullojen) määrän pöydästä ja laskuttaa sillä perusteella. Mahtava paikka. Käykää seuraavalla kerralla siellä.

Heidi kirjoitti...

Kuulostaa hauskalta. Siihen voisi yhdistää huutokaupan, jossa eniten tarjoava saisi annoksen.

Kaisa kirjoitti...

Tässä hienossa kirjoituksessa oli pysähdyttävän hieno lause: Minä uskon, koska olen niin tyhmä. Niin se on, uskon, sillä en voi tietää.