Sattumalta syntynyt

Matkoilla katselen kerrostaloja suurissa kaupungeissa, junassa matkustaessani radanvarren pieniä tönöjä ja mietin olisinko toisenlainen ihminen jos olisin syntynyt tuossa rakennuksessa tuossa kylässä, kaupungissa, maassa. Satuin syntymään pienessä kylässä, pitäjässä, jossa asui körttejä ja jonka pääelinkeino oli karjanhoito (lienee vieläkin). Isälläni sattui olemaan sairaus, jonka vuoksi hänestä ei näyttänyt olevan maanviljelijäksi ja hän lähti Helsinkiin opiskelemaan kuten äitinikin kunhan oli ensin minut synnyttänyt kylän koulussa. Äidinäiti oli siellä opettajana, polki tarmolla matkaharmonia, lapset lauloivat virsiä. Koulukirjat oli päällystetty sanomalehtipaperilla ja koulussa oli ulkovessat. En jäänyt siihen pitäjään vaan jouduin tuolloin vanhempieni perässä Helsingin kivierämaahan kuten paikkakuntalaiset säälien virkkoivat. Isän vanhemmat jäivät pientä maapläntttiään viljelemään. Kivisiä savolaisia peltoja. Talvella sahattiin jääkimpaleita järven jäästä ja laitettiin kuoppaan sahajauhoihin. Kesällä jäitä käytettiin maidon jäähdyttämiseen. Jollakin tavalla se syntymäpaikka on kuitenkin minussa. Perusperiaate oli jonkilainen kohtuus. Ei pidä luulla liikaa itsestään, ahneella on paskainen loppu, itku pitkästä ilosta (mistä ilosta?), toiset eivät meidän marjapaikoille tule (asiaa ei saa sanoa suoraan vaan pitää mennä viereen marja-astian kera kyykkimään), mitä muut meistä ajattelevat ja toisaalta rantakoivusta ei saa taittaa oksaakaan, radiota ei saa soittaa ulkona, ei saa metelöidä, ääni kantaa vettä pitkin, täydellä vatsalla ei saa uida ja ei saa mennä ulos saunaiholla. Saa kuolemantaudin jos tätä selkeää sääntöä uhmaa.