Noloa tunnustaa: kuuntelin jossain vaiheessa moneen kertaan Mamma Mia musikaalin Soundtrack levyä. Hoilasin kappaletta "I have a dream... I believe in angels
Something good in everything I see". Hävettää. Katkerana naisena soitin lenkillä P!NKin kappaletta "So what". Välillä sieluni on värissyt Leonard Cohenin tahtiin, toisinaan huudatan Patti Smithiä, nostalgoin Neil Youngia, nyt istun sohvalla torkkupeittoon kääriytyneenä ja taustalla soi Bach. Musiikki on mieliala.
En voi illalla valita mitä aamulla laitan päälleni. Sen tietää vasta aamulla. Kyse ei ole lämpötilasta, sateesta tai tuulesta. Vaatteet ovat mieliala.
Hesarissa puhuttiin tänään laajasti kirjallisuudesta. Claes Andersson oli näyttävästi esillä. Hän on kirjoittanut: Ei ole helppoa elää sellaisen kanssa, joka valittaa koko ajan- varsinkin jos itse sattuu olemaan tuo henkilö. Totta. Muista ikävistä ihmisistä pääsee eroon ainakin hetkeksi. Hankin itselleni lähestymiskiellon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti