torstai 14. lokakuuta 2010

Terveisiä rautatieasemalta

Istun rautatieasemalla Jyväskylässä, odotan junaa ja pyrin näyttämään tärkeältä. Näytän tärkeältä. Niin tärkeätä kuin nainen, joka käyttää läppäriä, joka on yltäpäältä kissankarvojen peitossa voi näyttää. Kävin Äänekoskella tapaamassa tilastomiestä. Hauska seurata hänen innostustaan. Hän teki hienoja kuvia ja taulukoita, minä istuin vieressä. Puhelin soi yhtenään. Hän sanoi jokaiselle soittajalle: en ehdi nyt puhua, minulla on täällä ihana nainen. Kun hän syyttä kehuskeli myös fiksuuttani niin koen saaneeni itsetunnonkohottamiskuurin samaan hintaan. Eilen istuin iltaa vanhan ystävän kanssa ja tänään kävin syömässä poikani ja hänen kihlattunsa kanssa. Melkein kuin olisin ollut lomalla.

3 kommenttia:

Nöpöstiina kirjoitti...

Olen hämmästynyt! En ole koskaan osannut kuvitella INNOSTUNUTTA tilastomiestä. Luulin, että ne on flegmaattisia ja tylsiä. Nyt hävettää. Mutta onneksi avasit silmäni, voin vielä muuttaa ajatusmallejani.

suhteeton kirjoitti...

Pakko kai sen tilastomiehen on olla innostunut tilastoista, muuten se olis tilastollisesti kuollut jo tylsyyteen... :)

Heidi kirjoitti...

Tämä statistikko pursuu intoa. Toisaalta hän kiskoo minua kuin narusta ja kuljen tahdottomana perässä. Menen hänen toimistoonsa tietty ajatus mukanani ja palaan aivan uusin ideoin enkä edes huomaa missä vaiheessa ajatus muuttui toiseksi.