Lehtireferaatti on väännetty, hutiloitu, aikaansaannos käsittää kaksi artikkelista kopioitua diaa ja otsikkodian.
Katsoin elokuvan "Kun Harry tapasi Sallyn", olen nähnyt sen ainakin kymmenen kertaa. Romanttiset elokuvat palvelevat jotain erilaista tarvetta kuin muut elokuvat. Ne ovat kuin lämmin pehmeä peitto johon kääriytyä. Tuo elokuva on lajityyppinsä eliittiä. Sopii nautittavaksi sunnuntaina, kylmällä, pimeällä viheliäisellä ilmalla. Jos elämässä menee lujaa ei tällaisia elokuvia tarvita ja koska niin kovaa kenelläkään naisella kulkisi. On koliikkivauva, haistatteleva murkku, juopotteleva mies, yksinäisyyttä, ryppyjä, ylipainoa (sitähän naisilla aina on oli paino mitä tahansa), ikävä pomo, suuri Visa-lasku, työttömyyttä, kuukautiset, vaihdevuodet, liian vähän ja vääränlaisia vaatteita, hiukset huonosti, ikävä anoppi ja vaikea äitisuhde. Aina on jotain, johon tarvitaan romanttista komediaa. Ei poista ongelmaa vaan tuo hetken valheellisen suloisen helpotuksen.
Viikonlopun runonpätkä, siitä runokirjapinosta, jonka lainasin. Pätkä runosta KUVIA JOTKA KATOAVAT VALOSSA, Tuija Välipakka "Klovnin pelko". Anteeksi, että olen joutunut muuttamaan runon typografiaa.
Joskus jos etsii puutarhansa peilisalista pientä sinistä kukkaa,
saattaa löytää mitä tahansa muuta
aivan kuin etsiminen ja löytäminen olisivat vastakohdat toisilleen.
Jonakin toisena päivänä voi jättää kätensä huolimattomasti viileän lakanapinon väliin,
jalkansa auringonlämpimälle kivelle, itsensä kokonaan
kuin sulkisi hyvän kirjan
ja unohtuneena, unohdettuna litistyisi sen väliin,
onnenapila,
muuttuisi hauraan läpinäkyväksi,
niin kuin kaikki säilyttämisen arvoinen muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti